Golfautoa voisi kuvailla rättisitikkaakin rääpäleemmäksi kapineeksi. Silti olin paniikissa, kun tuijotin sitä tasan vuosi sitten työpaikkani golftapahtumassa Kytäjällä. Jotta pääsin haastattelemaan ihmisiä kentälle, piti minun ajaa golfautoa. Ajamiseen oli tullut kammo jo autokoulussa, ja aina välillä, tai siis aina mihin tahansa rattiin joutuessa, paniikki nostaa päätään.
Onneksi minulla oli tarpeeksi kova työstä selviytymisen tahto. Pian greenin pikkuteillä ajaessa selvisi, että golfauton ajaminen on itse asiassa parasta terapiaa ajokammoiselle. Vihreät maisemat ja helppo ajopeli rauhoittavat.
Myös kuukausi sitten Espanjassa pääsin tiukkaan paikkaan, juontamaan Facebookissa livelähetyksen. Kun juontaja vaihtui lennossa, aloin toimia, vaikka poskia helotti paniikista. Livelähetyksestä selvittiin ja se meni jopa hyvin.
Puhun pääsemisestä tiukkaan paikkaan, sillä ei ole mitään parempaa, kuin selvitä vaikeimmasta.
Parhaimmillaan ex tempore -toiminta on kuitenkin silloin, kun voi nojata johonkin, jonka jo osittain osaa. Minä osaan ajaa autoa, ei minulla muuten olisi korttia. Minä osaan juontaa, olen juontanut kymmeniä tilanteita ja tapahtumia.
Tiukkoihin tilanteisiin pääsee, ei joudu, kun osaa jo vähän. Hyvä esimerkki tästä on pianisti Maria João Pires , joka oli harjoitellut konserttiin väärän konserton. Kun kappale alkoi, hän jähmettyi ja kuiskasi kapellimestarille, mitä oli tapahtunut.
Kapellimestari ei hätkähtänyt, vaan kannusti: olet soittanut tätä, osaat kyllä. Maria João Pires hengitti, rauhoittui – ja soitti juuri oikeassa kohdassa oikein, ulkomuistista. Hänen suorituksensa löytää YouTubesta, siinä on taianomainen jännite.
Kanttia ex tempore haasteet silti aina koettelevat.
Onneksi tuota ”kanttia” voi kasvattaa, ainakin jos on uskominen Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan professoria Jarmo Liukkosta . ”Tärkeintä on ymmärtää, että psyykkiset taidot, kuten itseluottamus tai rentoutuminen, eivät ole synnynnäisiä. Kukaan ei synny luuseriksi tai voittajaksi, vaan menestymiseen johtavia taitoja voi opetella”, hän sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 29.5.2017).
Liukkosen mukaan vaativista tilanteista selviytymiseen vaaditaan eniten itseluottamusta, jota voi vahvistaa puhumalla itselleen myönteisemmin.
Itse huomaan, että oma sisäinen ääneni on soimaava – ja se pälpätys kuuluu muuten lähes koko ajan. Haasteiden edessä tuo ääni kuitenkin hiljenee ja tilalle astuu käskymuotoinen, vähäsanaisempi ja lempeän tiukka ”toimintamoodi”; tee, äkkiä, ajattele, toimi, kysy, puhu, pinnistä. Hengitä.
Kirjoittaja on rovaniemeläislähtöinen, Helsingissä asuva mediatyöläinen, joka harrastaa teatteria.