Sodankylän raitilla 1960-luvulla maalis–huhtikuun taitteessa kunnanlääkäri Yrjö Leskinen sattui olemaan asioimassa kylällä, kun punakeulalastissa oleva kuorma-auto lähestyi. Kitisen ja Luiron veneet oli syksyllä tuotu talviteloille Askan kylässä sijaitsevaan uiton tukikohtaan, Porttiin. Nyt maalattuja ja vastatervattuja kiiltäviä veneitä oltiin siirtämässä ennen rospuuttokelejä eri puolille jokivarsia odottamaan uiton alkamista.

Punakeulojen lipuessa ohi sota-ajan upseeri Leskinen pysähtyi, nosti kätensä lippaan ja tuumasi: "Terve kevät!" Jokainen kyläläinen tiesi, mitä keväinen veneiden kuljetus tarkoittaa: uiton laittoa, työtä nuorille, työtä naisille ja työtä erityisesti miehille, joillekin jopa puoleksi vuodeksi.