Raportoin vuosi sitten Pariisin terrori-iskuista paikan päältä. Muistan tunnelman hyökkäyksiä seuraavana aamuna. Ihmiset itkivät avoimesti poliisin mellakka-aitojen takana. Ohikulkijatkin madalsivat ääntään. Tuntui aavemaiselta, että väenpaljouden keskellä kuului lähinnä kameroiden suljinten räpsyntä ja kukkakimppujen kahina.

Jossain kotimaisessa mediassa kuvailtiin myös tiistain tunnelmaa Berliinissä aavemaiseksi. Sitä se ei ollut. Ehdin Breitscheidplatzille tiistaiaamuna kahdeksalta, ja vietin käytännössä koko päivän paikalla, jossa maanantaina rekka-auto oli ajanut vilkkaalle joulutorille.