Ennen vanhaan juhlapyhinä laitettiin pöytä koreaksi, koska arkena jouduttiin säännöstelemään. Nykyään syödään päivittäin aivan tarpeeksi, ja juhla-aikaan ahdetaan apetta käkättimeen oikein olan takaa.
Mitään järkeä siinä ei ole, ja joka vuosi sorrumme samaan virheeseen.
Parin viikon aikana nautitaan yliannostus rasvaa, suolaa ja sokeria. Loppiaiseen mennessä ihminen muistuttaa sitä, mitä hän syö. Ei muuta ko nelin kontin ja omena suuhun, kuten mummoni sanoisi.
Mikäli tavoitteena ei ole hautaan päättyvä massakausi, on pakko keventää. Loppiaisen jälkeen alkava arki on sopiva paikka ryhtiliikkeelle. Kalenterikin näyttää seuraavan arkivapaan vasta pääsiäiselle, joten pitkien viikonloppujen lankeemuksista ei ihan heti tarvitse olla huolissaan.
Hauskaa se ei ole – itsekuri harvemmin on. Herkut pois, kevyempää lautaselle ja juhlajuomien tissuttelu vissyhörppimiseen. Kun viimeiset juhlaruokien rippeet on rääpitty ja konvehtirasiat kaluttu, marssitaan päättäväisenä kauppaan.
Helpoksi ei ole sitäkään rastia tehty. Joulusta jäljelle jääneet mässyläjät myydään alennettuun hintaan, ja sokerikoukkuun hankkiutuneelta kuluttajalta vaaditaan todellista tahdonvoimaa olla jatkamatta paheputkeaan, kun tarjolla on kolme lempparisuklaalevyä vitosella.
Mutta kovana on pysyttävä. Uudenvuoden lupauksen mukaisesti syöminen täytyy syrjäyttää ykkösharrastuksen asemasta.
Rovaniemellä liikunnan lisäämistä ei voi ainakaan puitteiden puutteessa sivuuttaa. Voi suunnata kuntosalille, laskettelemaan, uimaan, hiihtoladulle, lumikenkäilemään tai ihan vaan jäälle ulkoilemaan. Läskipyöräily sopii hyvin teemaan. Mitä muuten tapahtui zumballe?
Tie kohti uutta ja hienoa minää on alkuun kivinen, ja mukavuuksiin retkahtamisen vaaraa vaanii juuri siellä, missä suomalainen tammikuussa viettää suuren osan ajastaan – kotona. Kun on aamulla lähtenyt pimeässä töihin ja tulee iltapäivällä pimeässä töistä, on sohva ja televisio -yhdistelmä pirullisen houkutteleva.
Sille penteleelle ei kuitenkaan tule antaa periksi.
Kun sohva kutsuu, täytyy katsoa muualle. Hyvä väistöliike on lähteä vaikka kävelylenkille, järjestämään varastoa tai tekemään lumitöitä. Kunhan miettii jotain muuta kuin että oliko tuo äskeinen tunne hiukomista? Ja yleensä oli.
Elämäntaparemontti on kuin pitkän matkan juoksua. Muotidieetillä ja tehokuurilla saattaa tulla lyhyellä aikavälillä pieni parannus, mutta pysyvien tulosten ytimessä on pitkäjänteisyys.
Jääkiekkotermein: pelataan vaan omaa peliä ja uskotaan omaan tekemiseen, niin kyllä me saadaan palkinto.
Ystäväni jakoi hiljattain palan viisautta: Ei sillä niin väliä mitä tekee joulun ja uuden vuoden välissä, vaan mitä tekee uuden vuoden ja joulun välissä.
Tsemppiä.