Asioista keskusteleminen on nykyisin hankalaa. Kun puhutaan vanhemmuudesta, työttömyydestä, lapsettomuudesta, ylipainosta, rasismista tai alkoholismista, päättelee joku: taas meitä syyllistetään!
Aivan erityisesti syyllistämisväitteet tuntuvat liittyvän ilmastokysymyksiin. IPCC:n kansainvälinen Ilmastoraportti säikäytti meidät pahanpäiväisesti. Tajusimme, että nyt tarvitaan tekoja. Seurasi ilmastomarsseja, ja eduskuntapuolueet, perussuomalaisia lukuun ottamatta, sopivat ilmastolinjauksista.
Kun sitten nostetaan esiin, mitä tavallinen ihminen voisi tehdä tuhoamansa ympäristön eteen, kuten nyt vähentää kulutusta, lentämistään tai lihansyöntiä, toistuu tuttu virsi:
Pimeässäkö sitten pitäisi istua ja nahistunutta porkkanaa nykertää? Ei ihmisiä saa syyllistää!
Siinäpä tönöttävät vastakkain syyllistäjät (ne, jotka haluavat muutosta tai ehdottavat kenties konkreettisia toimia jonkin asian ratkaisemiseksi) ja...