Kuluneena kesänä ihmettelin Väylää. En ollut koskaan ennen nähnyt niin kirkasta vettä Tornionjoen alajuoksulla. En tiennyt, että vesi voisi olla sellaista. Luulin, että virta nuolisi Karungin raparannoilta aina sen verran mutaa mukaan, että joki pysyy sameana.

Soutelin ja huopailin katiskoille ja takaisin ja ihailin, miten vita tanssi aallossa ja kalanpoikaset luikkivat airon alta karkuun.