Julkisen sanan neuvosto vierailee tällä viikolla Rovaniemellä. Torstaina neuvosto harjoittaa yhtä päätehtäväänsä eli käsittelee kanteluita hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Saman päivän iltana JSN ja Lapin Kansa järjestävät keskustelutilaisuuden saamelaisten sananvapaudesta ja mediasta.
Sananvapauden vaaliminen on neuvoston toinen päätehtävä.
Yleensä JSN kokoontuu tiloissaan Helsingissä. Maakuntamatkat ovat sille tärkeitä ikkunoita kehäkolmosen ulkopuoliseen mediaan. Rovaniemi on kohteena luonteva, sillä neuvostossa istuu peräti kaksi rovaniemeläistä jäsentä, minä ja Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen.
Kauteni neuvostossa alkoi tammikuussa 2017 ja päättyy kuluvan vuoden lopussa. Kolmivuotinen rypistys on tarjonnut näköalan mediakentän murrokseen. Mattimyöhäisetkin ovat menneet verkkoon, vaikka printtilehdet eivät olekaan tyystin kadonneet.
Rahahanat ovat tiukassa. Kansainväliset verkkojätit ja erilaiset sosiaalisen median ”vaikuttajat” haukkaavat mainostuloista leijonanosan. Ketjureaktiossa myös Ylen rahoitus on ollut liipaisimella.
Kova kilpailutilanne on johtanut laadukkaan journalismin merkityksen kasvamiseen mutta myös klikkiotsikoihin ja nopeiden uutisvoittojen hakemiseen. Joskus voittoihin pyritään tietojen huolellisen tarkistamisen tai juttujen kohteiden kuulemisen kustannuksella.
Neuvostossa punnitaan silloin tällöin, oliko jonkin jutun synnyttämä julkisuus kielteistä vai peräti erittäin kielteistä. Jälkimmäisessä tapauksessa julkisuuteen joutunutta tulisi Journalistin ohjeiden mukaan kuulla alkuperäisen jutun yhteydessä.
Muutkin ajan henget leijuvat kokouksissa. Päätöksissä on punnittu, kuinka rumasti ihmisistä voi puhua, ennen kuin sanottu halventaa ihmisarvoa. Vastakkain ovat keskeiset perusoikeudet: sananvapaus ja yhdenvertaisuus. Myös toimitusten riippumattomuutta on tarkasteltu.
Kauteni alkuun sattui yksi JSN:n historian seuratuimmista tapauksista, jossa arvioitiin, taipuiko Yle pääministeri Juha Sipilän painostukseen kaivosyhtiö Terrafamea koskevassa jutussaan.
Kaikkinensa kausi neuvostossa on valanut uskoa suomalaiseen laatumediaan. Toimittajat mokailevat siinä kuin ihmiset yleensä. Mediakenttä kokonaisuutena on kuitenkin varsin kriittinen itseään kohtaan. Tavanomaisen ämpyilyn jälkeen myös virheitä ollaan valmiita korjaamaan.
Juuri rajojen hahmottelussa JSN:n rooli on elintärkeä. Se asettaa medialle eettiset vähimmäisnormit, jotka tukevat toimittajien työtä, suojelevat haastateltavia ja parantavat yleisön mahdollisuuksia saada tietää, mitä maailmassa tapahtuu.