Kolumni: Suomalainen, älä unohda juhlia!

-
Kuva: Pekka Aho

Olitko viime viikonloppuna kevätjuhlissa tai valmistujaisissa? Tai pari viikkoa sitten torilla? Osallistutko kesällä jonkun rippijuhliin? Toivottavasti, sillä juhliminen on elintärkeää.

Itse en ole suurten väkijoukkojen ystävä, joten torijuhlat jäivät osaltani väliin. Seurasin kuitenkin hilpeänä suomalaista hulluutta, yhteisöllisyyttä ja vapautuneita tunteenpurkauksia, joita maassamme liian harvoin näkee.

Juhlimista ei ole helppo sovittaa suomalaiseen mentaliteettiin. Olemme kansa, joka arvostaa nöyryyttä ja vaatimattomuutta ja jopa omien saavutusten vähättelemistä.

Juhlimisessa onkin pohjimmiltaan kyse jostain muusta kuin itsensä nostamisesta tai rahojen tuhlaamisesta. Juhlien ytimessä on iloisen asian tai ihmisen äärelle pysähtyminen ja ilon jakaminen.

Ehdottomasti juhlissa on kyse myös hyvästä ruoasta ja juomasta sekä syystä saada pukeutua tavallista paremmin.

Tiedän, etteivät kaikki nauti juhlimisesta. Itsekään en välitä jäykistä pönötyskesteistä tai päihdehuuruisista pirskeistä. Silti koen, että juhlat tuovat lomien tavoin elintärkeitä hengähdystaukoja arjen turvalliseen rytmiin.

Ilman juhlia hyppäämme liian helposti edellisestä tehtävästä toiseen, emmekä muista palkita ja kiittää itseämme ja toisiamme saavutuksistamme. Juhlimiselle on myös tieteellisiä perusteita: se lisää kiitollisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta, joiden on todettu parantavan ihmisten hyvinvointia.

Itse olen saanut kasvaa perheessä, jossa juhlien järjestäminen ei ole ollut ainoastaan hyväksyttyä, vaan suositeltavaa. Kotonamme on järjestetty nimipäiväkakutuksien ja ties kenen ansaitsemien mitalikahvien lisäksi muun muassa hirvikolarin jälkeiset eloonjäämisjuhlat.

Siskoni ylioppilasjuhlissa oli luonnollisesti Hollywood-teema. ”The Graduation” -tapahtumalla oli virallinen traileri sekä elokuvajulisteiden näköiset kutsukortit. Olohuoneeseen levitimme punaisen maton.

Valmistun kesäkuussa kasvatustieteen maisteriksi. Vaikka olen jo aloittanut seuraavan tutkinnon, jonka parissa aion lopulta työskennellä, en jättäisi maisteribileitäni mistään hinnasta järjestämättä. Joten tiedoksi teille: aion juhlia, ja saa tuoda lahjoja!

Kirjoittaja haaveilee keskikesän puutarhajuhlista, joissa saisi unohtaa huolet ja hyttyset.