Kysyin taannoin yläkouluaikojen luokkakaveriltani, voisinko haastatella häntä lehtijuttuun. Hän ilahtui pyynnöstä, ja vaihdoimme päälle vielä kuulumisia. Hän totesi, että minulle kuuluisi luokan virallisen reissaajan titteli.
Samaa päivittelivät perhetutut ja sukulaiset kesällä pikkuveljeni ylioppilasjuhlissa hillakakkua suupielissään.
”Niin missäs päin maailmaa sie nyt asutkaan?”
”Vieläkös sinä olet siellä ulkomailla?”
”Muistahan olla varovainen siellä kaukana!”
Kun muutin opiskelemaan Turkuun, olin jo Inarista katsottuna maailman toisella laidalla.