Kun harmituksen ottaa pois, jäljelle jää sentään unohtumaton hiihtoshow. Sekin on jotain.
Jäljelle jää myös Sergei Ustjugov , joka on tuulettanut jo kahta maailmanmestaruutta niin, että pahin kilpakumppani on noitunut polvillaan Lahden lumessa. Ustjugov on hieman kuin mies elokuvasta Last man standing (1996). Rainassa Bruce Willis säilyttää henkensä jengisodan keskeltä ja ajaa Meksikoon.
Jäljellä ovat myös toinen kisaviikko ja MM-kultaa janoavat suomalaiset. Kun huippukunto ja revanssihenki lasketaan yhteen, Iivo Niskasen voi pysäyttää keskiviikkona vain surkea pari suksia. Ja tietysti joku jalkoihin lankeava norjalainen.
Niskanen on lujaa tekoa. Hänelle ei käy samoin kuin Tim Tscharnkelle Sotshin olympiakisojen jälkeen. Tscharnke teki elämänsä hiihtoa, mutta kaatui parisprintin kultakamppailussa. Toinen osapuoli oli tunnetusti Sami Jauhojärvi .
Saksalainen meni niin shokkiin, ettei tajunnut korjata edes pronssimitalia talteen. Sotshin jälkeen mieheltä on nähty vain pari kunnon hiihtoa. Pettymys jätti jälkensä.
Niskanen on jo olympiavoittaja, jolle kotikisat ovat tärkeä, mutta ei lopullinen maali. Hän tahtoo olla maailman paras. Sillä matkalla pitää kestää kolhut.
Keskiviikkona Niskasta on vastassa maailman paras hiihtäjä. Ei kuitenkaan seitsemän startin Ustjugov, joka valittaa väsymystä. Ainakin sunnuntaina hän oli sitä mieltä, että jättää 15 kilometriä väliin. Voittaakseen Niskasen pitää kukistaa Martin Johnsrud Sundby .
Sitä kamppailua ei kannata missata. Kummankin motivaatio on tapissa. Jos Lahdessa nähdään toinenkin itkevä viikinki, syyllinen on mitä luultavimmin mies Kuopiosta.