Ravitsemuspalvelujen ostaminen on minusta nykyään normaalia toimintaa, mutta toisin oli Koiviston kauden puolivälissä. Turun-vierailulla sattui pöljä päivä.
Ystäväpariskunta järjesti kyläilypäiväni ohjelmaan höyrylaivaristeilyn Naantaliin ja takaisin. Perillä menimme ruokaravintolaan. Muut tilasivat listalta syötävää, mutta minä tilasin vettä ja siemailin sitä.
Onhan vaikea ryhtyä sellaiseen, mitä ei ole tehnyt koskaan, vai kuinka? Jos ehtii sanoa ei, ei voi enää sanoa kyllä? Muuten ei maailmassa olisi muurinrakentajia.