Oletko koskaan lukenut jonkin kirjan niin monta kertaa, että sen selkämys on irronnut? Minä olen. Peruskouluikäisenä törrötin nenä kiinni painetussa tekstissä jo aamiaispöydässä. Pyörin kirjaston käytävillä vähintään kerran viikossa ja kannoin kotiin reppukaupalla uutta luettavaa.

Lapsuuden iltasadut ja mummolan Aku Ankat olivat eittämättä merkittävimpiä lukuintoni sytykkeitä. Ennen kaikkea kiintymykseni kirjoihin kumpusi uteliaisuudestani ja rakkaudestani tarinoihin.