Kävimme anoppini kanssa ostoksilla pitkävartisessa. Laskiessani ostoksia kassahihnalle huomasin kuinka myyjä vaivihkaa pälyili minua. Mietin, että olivatko ripsivärini levinneet poskille tai jotain, mutta eihän se sitä ollut.
Nainen luuli minua ikäistäni nuoremmaksi ja kysyi papereita.
Anoppi-parka hämmästeli sitä suureen ääneen. Arveli, että myyjältä oli näkö mennyt... Minä puolestani hypin iloissani ja ojensin henkilötodistustani.
Myyjä tarkasti syntymäaikani ja tuumasi, että ikä riittää.
Kyseisen kaupan myyjä teki juuri sitä mitä pitikin. Tupakka- ja alkoholituotteita ostaessa on myyjän kysyttävä paperit kaikilta, jotka myyjän mielestä vaikuttavat alle 30-vuotiailta. Näin suosittaa Päivittäistavarakauppa ry.
Yhdistyksen mukaan tätä ohjeistusta noudatetaan lähes kaikissa Suomen päivittäistavarakaupoissa, mutta rohkenen väittää vastaan.
Usein kassajonossa on nuoren näköisiä ihmisiä, jotka ostavat joko tupakkatuotteita tai olutta. Hyvin harvoin olen kuullut myyjän kysyvän heiltä papereita.
Ruotsissa tilanne on toinen. Lähes jokaiselta nuoren näköiseltä kysytään paperit. Jos papereita ei ole mukana, jäävät tuotteet kauppaan.
Näin kävi esimerkiksi ystävälleni joka tuli nuuska- ja viiniostoksille Oulusta asti. 36-vuotias kaverini ei ollut osannut varautua ikäsyyniin, eikä hänellä ollut henkilötodistusta mukana. Vaikka tuotteet jäivät sillä kertaa ostamatta, se ei haitannut. Naisen ikäkriisi poistui hetkessä.
Päivittäistavarakauppa ry:n mukaan nuorelta näyttävän asiakkaan iän arvioiminen ei aina ole helppoa. Kun ikärajavalvonnan viiteikä on selvästi korkeampi kuin 18 vuotta, on henkilökunnalla matalampi kynnys tarkastaa asiakkaan ikä.
Tarkastusten myötä vältetään päihteiden myynti alaikäisille ja samalla varmistetaan, että minunlaiseni aikuinen, turhamainen nainen palaa ostoksille uudelleen.
Ei sen takia, että tarvitsisin tuotteita, vaan siksi, että minulta kysyttäisiin paperit.