Hei sinä kanssaihminen. Et ehkä arvaakaan, kuinka tärkeä olet minulle. Ja myös muille ympärilläsi. Nimittäin sinun persoonasi säteily; se, mitä ajattelet, miten käyttäydyt, puhut, elehdit, ilmeilet ja asennoidut, vaikuttaa minuun yllättävällä voimalla.
Ihan kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu ja miltä se meistä tuntuu, emme voi syyttää rasittavia työkavereita, huonoa äitiä, typerää esimiestä, ahnetta kapitalistista maailmaa, vääränlaista hallitusta, laiskaa sohvaperunaäijää tai Allahia. Joskus pelkkä peiliin vilkaisu saattaa johtaa sylttytehtaalle.
Puhutaan työelämän joustoista – että työpaikan pitää joustaa yksilön elämäntilanteiden mukaan. Jos ihminen käy yksityiselämässään läpi pahaa kriisiä, työyhteisön on kyettävä myötätuntoon, huomioitava inhimillinen tekijä. Ihmiset eivät ole robotteja eikä sitä pidä missään yhteydessä ihmisiltä odottaa.
Mutta myös työntekijän tulee tiedostaa oma osuutensa työyhteisön hyvinvointiin ja menestymiseen. Jokaisen panos yhteiseen tuotokseen on merkittävä ja ainutlaatuinen. Työpaikan ilmapiiri riippuu äärettömän paljon jokaisesta työyhteisön jäsenestä, ja työnantaja voi odottaa työntekijöiltään vastavuoroisesti lojaaliutta.
Joku saattaa omista ongelmistaan huolimatta pyrkiä luomaan yhteishenkeä ja pitää tunnelmaa ja hymyä työpaikalla yllä hartiavoimin.
Toinen taas, joka pitää oikeutenaan antaa huonon päivänsä, kriisinsä ja huonovointisuutensa näkyä ja kuulua myös työpaikalla, voi sabotoida kaikki yhteiset tilanteet ja vetää muut mukanaan samaan suohon.
Joku sanoi joskus, että meille ei makseta palkkaa siitä, että tulemme työpaikalle olemaan oma itsemme. Provokatiivinen heitto, mutta on siinä perääkin.
En löytänyt sitä tv-dokumenttia, josta työkaveri mainitsi. Kyse oli kuitenkin vetovoimasta. Ihmisten välisestä, ja ihmisten auroista: vedät puoleesi sellaisia tunteita, ajatuksia ja asenteita, mitä itselläsi on. Eli saat osaksesi samaa, mitä itse tarjoat.
Pitäisi aina muistaa, että et ehkä ole ainoa työyhteisössä, jolla on vaikeaa. Niinkin on sanottu, että aina kun samassa tilassa on monta ihmistä, on tilassa myös paljon tuskaa.
Olisi hyvä vaikkapa työpalaverissa tiedostaa, että vieressä istuvalla voi olla kärsimystä ja kipua, josta sinä et tiedä mitään. Mutta hän saattaa tietää, että sillä ei voi raskauttaa ja halvaannuttaa koko työyhteisöä.
Oppisinpa tämän. Oppisimmepa tämän.