Olen käynyt Tallinnassa monta kertaa. Vanhan kaupungin kauniit korttelit täytyy toki kiertää joka kerta. Mielenkiintoisimman kohteen kaupungista löysimme kyllä ihan sattumalta, kun kävelimme Lennusadamiin eli Lentosatamaan, jossa sijaitsee Tallinnan meri- ja merenkulkumuseo.
Vanha käytöstä poistettu vankila sijaitsi museoon vievän kadun varrella. Näimme skämäisen kyltin, jonka ohjaamana kävelimme vankilan pihalle. Meren puolella oli hiekkaranta, johon kuskatusta myyntivaunusta myytiin kaljaa.
Makoilimme aurinkotuoleissa kaljaa juoden ja katselimme piikkilanka-aidan jälkeen avautuvalle merelle. Myöhemmin tutkimme vankilaa, johon pääsi myös paikoin sisälle.
Paikkaa ei oltu mitenkään kunnostettu, eikä sitä missään nimessä ollut tarkoitettu turistien vierailukohteeksi. Paikka oli ällöttävä roskineen ja käytettyine huumeruiskuineen.
Mutta ehkä juuri siksi niin kiinnostava ja kuvauksellinen.
Ruma Kemi -kyselyssä kartoitettiin, mitä rumaa Kemissä on. Minusta on mahtavaa, että kyselylle on annettu niin rohkea nimi. Että tunnustetaan rohkeasti, että rumaahan täällä on, vaikka toki kaunistakin.
Ruma Kemi -kyselyssä esiin nousivat ennen muuta huonokuntoisiksi päästetyt rakennukset, kuten edesmennyt ravintola Kimara Syväkankaalla tai vanha Kenkäkeskuksen rakennus.
Minä taidan kulkea laput silmilläni, kun en oikein osaa nimetä rumia paikkoja kotikaupungissani. En edes tajunnut, että Sauvosaaren urheilukentän aita on jotenkin kulahtanut, ennen kuin luin siitä Lapin Kansasta. Sekin oli nimetty Ruma Kemi -kyselyssä.
Tai että linja-autoaseman seutu on aivan ankea.
Ruma tausta voi olla myös mielenkiintoinen esimerkiksi valokuvissa. Muotikuvia otetaan hylätyissä tehtaissa tai autiotaloissa. Hilseilevä maalipinta ja nurkissa välkkyvät hämähäkin seitit ovatkin särmikkyydessään kauniita juttuja.
Kaikkea rumaa tai rujoa ei tarvitse kavahtaa.