Ko­lum­ni: Ro­va­nie­men i­den­ti­teet­ti yhä kak­si­ja­koi­nen – kau­pun­ki­kes­kus­ta elää omaa e­lä­mään­sä ja maa­seu­tu omaansa

-
Kuva: Jussi Leinonen

Rovaniemi-viikolla on perusteltua pohtia laajan kaupunkimme identiteettiä. Kun Rovaniemen maalaiskunta ja Rovaniemen kaupunki laittoivat hynttyyt yhteen 13 vuotta sitten, toivoin hartaasti, että kahden hyvin erilaisen kunnan yhdistyessä uusi kaupunki löytäisi yhteisen identiteettinsä.

Uusrovaniemeläisenä kaupungin menoa seurattuani en ole varma, onko henkistä yhdistymistä tapahtunut. Tuntuu siltä, että kaupunkikeskusta elää omaa elämäänsä ja maaseutu omaansa.

Rovaniemi-puheessa korostetaan sitä, kuinka hyvin kaupunkitaajama on kehittynyt etenkin kasvavan matkailun myötä. Kaupungista löytyy moderneja kahviloita, upeita ravintoloita ja hiihtopaikatkin ovat kuulemma ihan asialliset.

Kaupunkipuheen alle valitettavasti jää se, mistä maalaiskunta oli hyvin ylpeä. Mietityttää, onko täällä yhdistymisen jälkeen unohdettu, että Rovaniemellä on virkeää maaseutua ja kylissä on maataloutta sitä maaseutua elävänä pitämässä?

Maaseutu-Rovaniemen huomioimiseksi ei riitä, että kerran kesässä Lehtojärven kylä punnertaa Lordinaukiolle Rovaniemen kesäkylä -tapahtuman. Sillä jos kaupungin keskustassa asuva haluaa nähdä maaseutua, kannattaa mieluummin mennä kyliin kuin tuoda kylät kaupunkiin.

Kylät ovat rovaniemeläisittäinkin tärkeitä, sillä Lapissa asuvat identifioivat itsensä asukkaiksi ennen kaikkea sen kautta, missä kylässä he asuvat. Sillä tavoin kuulostavat lajittelevan itsensä myös ne rovaniemeläiset, jotka asuvat entisen maalaiskunnan kylissä. Kylän mainitseminen on järkevää, koska Rovaniemi on pinta-alallisesti laaja kunta.

Myös kaupungissa asuvat voivat kokea itsensä ennen kaikkea kaupunginosalaisiksi. En tosin ole kuullut keskustan ihmisten puhuttelevan itseään samanlaisella ylpeydellä korkalovaaralaiseksi tai sahanperäläiseksi kuin kuvailee itseään vikajärveläinen tai jaatilalainen.

Rovaniemi-viikon ohjelmasta kaupungissa ja ihanissa kylissämme nauttiessa kannattaa miettiä, mikä on kaupunkimme identiteetti ja mistä Rovaniemen vetovoima itse kullekin kumpuaa.

Minulle Rovaniemi on Muurolan läpi vievä viidenkympin hidastusosuus, Auttinköngäs, Petäjäisen patoallas, Apukan vanha tutkimusasema, Lohinivan hirsikahvila, Pöyliövaara ja Saarenkylän nuorisoseura.

Ja ennen kaikkea Rovaniemi merkitsee jokimaisemaa. Upeinta, mitä tästä kaupungista saa irti, on Kemijoen ja Ounasjoen yhdistymiskohta ja etenkin jokien valtavat, jäälauttoja keväisin pyörittämät vesimassat. Niitä katsellessa sydän sykkii koko Rovaniemelle.