Olen leikkisästi arvioinut Rovaniemen Palloseuran päävalmentajan työtä koulumaailmasta tutuin todistuksin aina vuodesta 2009 ja John Allenista alkaen. Tähän Uuden Rovaniemen kolumnisarjaan on kuulunut kauden puolivälissä kirjoitettu välitodistus ja kauden päätteeksi annettu kauden päättöarviointi.
Lisäksi valmentajan jättäessä seuran olen arvioinut hänen työtään laajemmassa lopullisessa ”peruskoulun ysiluokkalaisen päättöarvioinnissa.”
RoPSin kausi on ollut erikoinen, ja tämä kymmenen vuoden perinne katkeaa – minusta riippumattomista syistä. Toni Koskela ehti valmentaa yhdeksän Veikkausliiga-ottelua ja Suomen Cupin. Kaupunkilehdessä ei ole mielekästä arvioida enää nykyisen Helsingin Jalkapalloklubin päävalmentajan työtä. Koskelan suuriin saappaisiin astunut Pasi Tuutti on toiminut päävalmentajana tätä kirjoittaessani vasta kolmen ottelun ajan. Saldo voitto, tasapeli ja tappio on hyvä, mutta olisi suorastaan epäammattimaista tehdä minkäänlaista arvioita näin lyhyellä otannalla. Tuutti ”joutuu” tuomiolle kauden päätteeksi.
RoPS on pelannut ennen tiistain FC Honka -kamppailua 12 ottelua, ja joukkueen sijoitus sarjataulukossa on kymmenes. Pisteitä on kasassa 14. Runkosarjaa on jäljellä vielä 10 kierrosta.
Sarja on äärimmäisen tasainen, sillä kuudenteen sijaan ja Seinäjoen Jalkapallokerhoon on matkaa vain kolme pistettä. Tuo kuudes sija on, kuten tiedetään, äärimmäisen tärkeä. Kierroksen 22 jälkeen syyskuun alussa sarja lyödään keskeltä kahtia, ja kuusi parasta pelaa Mestaruussarjaa ja alemman kerroksen väki haastajasarjaa.
Haastajasarjassa on väistämättä hieman väljähtänyt maku, vaikka sieltäkin voi vielä, niin kummallista kuin se onkin, kimmota eurokentille. Tällä hetkellä Veikkausliiga näyttää marssivan tahtiin, jossa Vaasan Palloseura ja Kokkolan Pallo-Veikot jäävät junasta ja tulevat resiinalla perässä. Kymmenen joukkuetta käyvät taistelua kuudesta paikasta auringossa. Peliesitysten ja materiaalin perusteella muutama Mestaruussarjan joukkue on periaatteessa selvillä, mutta teoriassa kukaan ei voi vielä olla varma paikastaan. RoPSilla on matkaa sarjakärkeen vain kuusi pistettä! Ja karsijan paikkaan jo kahdeksan! Todellakin ennätystasainen sarja.
Ainakin osittain sarjan tasaisuutta selittää juurikin uusi sarjajärjestelmä. Lyhyt sarja ja sen jakaminen brutaalisti kahtia on korostanut yksittäisten pelien merkitystä. Vähintään osaksi tästä syystä alkukaudella on pelattu tilastollisesti tavanomaista enemmän tasapelejä. Joukkueet välttelevät tappiota, ja jos peliä ei ole onnistuttu naulaamaan ajoissa, pyritään usein turvaamaan sitä arvokasta tasuripinnaa.
Vanha 33 ottelun sarja oli ”rennompi”, jopa siinä määrin, että viime kauden pronssijoukkue Kuopion Palloseura olisi tämän sesongin systeemillä jäänyt viime kaudella haastajasarjaan!
RoPSin peli on kehittynyt koko ajan. Esimerkiksi FC Lahti -vierasvoitossa Palloseura pelasi erinomaisesti. Hyökkäyspeli oli monipuolista ja hyvin rytmitettyä – jos joukkueessa olisi edes säällinen keskushyökkääjä, avauspuoliaika olisi mennyt napapiiriläisille vähintään 0–3.
Kauden edetessä on korostunut myös keskikenttätaituri Sergio Llamaksen merkitys. RoPS on suorastaan pelottavan riippuvainen Deportivo Alavésin kasvatista. Espanjalainen ei vielä jaksa täyttä ysikymppistä ja kun Llamas väsyy ja joutuu lopulta vaihtoon, RoPS menettää kontrollin pelistä. Alkukauden alisuorittanut Lucas Lingman on myös palaamassa tasolleen – ja tähänkin on osasyynsä Llamasilla. Toni Koskelan sanoin ”Luke tarvitsee rinnalleen toisen hyvän futaajan”.
RoPS tarjoaa jalkapalloväelle todella eksoottisen kokemuksen tulevana lauantaina. RoPS kohtaa huipputärkeässä ottelussa Kokkolan Pallo-Veikot yöttömässä yössä. Lapin valoisa kesäyö tarjoaa huikeat puitteet huippujalkapallolle. Toivottavasti yleisö löytää tähän harvinaiseen tapahtumaan, ja myös kuuluisa keskiyön aurinko muistaa futiskansaa!