Muistan edelleen sen tummanharmaan C-kasetin, jonka päälle oli kirjoitettu sinisellä ja vihreällä tussilla ”Mixtape”. Kaverini unohti sen mankkaani, ja luontaisen siirtymän kautta siitä tuli omaisuuttani.
Kasetilla oli lukuisia kappaleita, joista myöhemmin tulisi musiikillisen kasvatukseni kivijalkoja, mutta alkuun yksi erottui yli muiden. Biisi oli nimeltään Bullet in the Head ja esittäjänä yhdysvaltalainen, poliittisiin epäkohtiin vahvasti kantaa ottanut Rage Against the Machine.
Elettiin 1990-luvun alkupuolta.
Kappaleen kertosäkeen rivi ”They say jump you say how high?” (vapaa suomennos: ”He käskevät hypätä ja sinä kysyt kuinka korkealle?”) iski särisevien kitaroiden säestämänä auktoriteettikysymyksiä pohdiskelevan teinin otsalohkon taakse kuin miljoona volttia.
Kappale kertoo siitä, kuinka valtio voi käyttää televisiota aivopesun välineenä. Se laittoi ajattelemaan. Kannattaako minun uskoa kaikkea, mitä opettajani, valmentajani tai vanhempani sanovat? Tai kovat jätkät kaupungilla? Kannattaako tehdä, mitä he odottavat?
Rage Against the Machine kytki aivoni sieluuni ja antoi alkusysäyksen itsenäiseen ajatteluun: älä niele mitään purematta, vaan ota asioista selvää. Tee johtopäätös omista lähtökohdistasi. Katso savuverhon taakse – asiat ovat harvoin sitä, miltä näyttävät.
Koventuneiden arvojen ja asenteiden maailmassa kriittinen ajattelu on ollut toimiva suojakilpi. Nettikohujen ja someraivojen aikana kyseenalaistaminen on hyve.
Älä missään nimessä usko kaikkea, mitä luet tai näet. Äläkä etenkään huutele sekaan omia aivopierujasi, ennen kuin olet perehtynyt aiheeseen useammalta kantilta. Ota rauhassa, tarkastele eri näkökulmia ja muodosta valistunut näkemyksesi.
Kyseenalaistaa voi tietysti muutakin kuin yhteiskunnallisia asioita. Henkilökohtaisissa valinnoissakin on hyvä pysähtyä ajattelemaan, miksi tekee sitä mitä tekee.
Kiinnostaako tämä vuorikiipeilyjooga minua aidosti? Haluanko todellakin kuluttaa vapaapäiväni puutarhahommiin, koska naapurillakin on atsaleat jiirissä? Tarvitsenko oikeasti juoksuhanskat lenkillä käymiseen?
Kaikella mitä teet, on merkitystä. Kaikesta mitä teet, saat itsellesi merkityksellistä, kun teet sitä sinulle tärkeistä lähtökohdista. Laumasieluisuus ei tuota mitään hyvää.
Jokaisella on oma juttunsa, jota tehdessä tuntee olevansa juuri minä. Tee sitä niin usein kuin pystyt.
Mikäli jollakulla on otsaa kyseenalaistaa intohimosi ja käskeä tekemään jotain muuta, tarjoaa toinen Rage Against the Machine -raita, Killing in the Name , sopivan lainauksen: ”Fuck you, I won't do what you tell me.”
Tuo lause luki paitani selkämyksessä 16-vuotiaana, ja toimii sovellettavana elämänohjeena vielä neljännesvuosisata myöhemminkin.
Sitä en tähän suomenna.
Henri Anundi on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti. Hän työskentelee rovaniemeläisessä mainostoimistossa.