Kolumni

Kolumni: Rasistille on helppo nauraa, mutta valitettavasti rasismi ei häviä nauramalla

-

Matkustin 1980-luvun alussa serkkupojan kanssa junalla Eurooppaan. Elettiin interrailin kulta-aikoja.

Eurooppa oli tuohon maailman aikaan kuin toiselta planeetalta. Schengenistä ei edes uneksittu. Maiden rajoja vahtivat yrmyt tullimiehet, jotka tarkastivat tulijoilta passin ja usein repunkin. Suomi oli kiltin maineessa. Pääsin rajan yli yleensä passin kantta vilauttamalla. Serkulta se ei sujunut yhtä helposti, sinivalkopassista huolimatta. Poika päätyi yleensä tullin takahuoneeseen, missä koppalakit tutkivat hänet alushousuja myöten.