Kolumni

Kolumni: Rappio tulee kello kaulassa – itsepetos on avulias rikoskumppani

Henri Anundi on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, joka työskentelee rovaniemeläisessä mainostoimistossa.
Henri Anundi on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, joka työskentelee rovaniemeläisessä mainostoimistossa.

Ikä on vain numero. Ja paskat.

Kun kesällä täytin 40 vuotta, jossain päin kosmosta joku painoi nappia ja minusta tuli kypsä. Ei tietenkään henkisesti – olen mies – vaan fyysisesti.

Ylitettyäni rajapyykin muutuin mössöksi. Keho on kuin salamaniskusta valahtanut taikinamaiseksi, vaikka luulin pitäväni itsestäni huolta. Kesäkilot eivät lähde millään, vaikka kevensin ruokavaliota ja korjasin nesteytystä.

Palautuminen liikunnasta vie taas yhden päivän lisää, ja vanhat vaivat ovat palanneet yksi kerrallaan. Niille ovat tehneet seuraa uudet, aikuisten ihmisten kiusat kuten niska-hartiasärky ja selittämättömät kolotukset.

Peilien välttely ei onnistu loputtomiin, ja joka vilkaisulla paljastuu uusia painovoiman tekosia: jahas, nyt roikkuu tuoltakin.

Kehon rappeutumista on vaikea hyväksyä. Nuorempana kunnon laiminlyönnin pystyi korjaamaan nopeilla liikkeillä, ja kroppa komppasi lyhyellä viiveellä. Myöhemmin korjausliikkeet vaativat pitkäjänteisyyttä ja viive sen kuin pitenee.

Synninpäästönä voi pitää sitä, ettei ole enää oman elämänsä päähenkilö. Muiden huolet ajavat omien ohi.

Töiden, päiväkodin, ruokakaupan ja mummolareissujen lomassa ehtii treenata vain satunnaisesti. Fyysisestä suorittamisesta syntyvää palkitsevaa tunnetta luisuu helposti hakemaan vaikkapa herkuttelusta.

Ja itsepetos on avulias rikoskumppani. Juuri tämä hampurilainen ei mene jenkkakahvoihin. Poltan tämän suklaapatukan, kun pyöräilen 300 metriä kaupasta kotiin. Ja ulkomailla juotuja oluita ei lasketa.

Niin, ja se pitkä viive ei muuten päde toiseen suuntaan. Yksi lasten suklaavanukas kiljukauloilta salassa, ja perse hölskyy viikon.


"Mikäli tätä joku nuorempikin lukee: naureskelkaa menemään, mutta sieltä se tavoittaa teidätkin housut nilkoissa. Yhtäkkiä telttailu festareilla onkin puistattava ajatus."

Kun tulee isoksi, tuntee itsensä pieneksi. Vanhetessa omat rajat tulevat aina vain helpommin vastaan, eikä niitä jaksa enää koetella. Täytyy uskoa, ettei voi juosta seinästä läpi. Ainakaan enää.

En ole ainoa, joka on ajatellut, ettei vanheneminen koske minua. Jep. Vielä äsken metsästin parasta pizza-kalja-komboa, nyt täytyy miettiä sydän- ja verisuonitautien ehkäisemistä.

Mikäli tätä joku nuorempikin lukee: naureskelkaa menemään, mutta sieltä se tavoittaa teidätkin housut nilkoissa. Yhtäkkiä telttailu festareilla onkin puistattava ajatus.

Sitä ennen kannattaa tehdä paljon sitä, mikä tuntuu hyvältä ja tekee onnelliseksi, mutta pyrkiä siihen, että se olisi jotain muuta kuin hampurilainen ja ranskalaiset.

Mutta ei huolta, on vanhempanakin jännää. Nyt poistun katsomaan jääkiekko-ottelua, luettelemaan pojalleni maalintekijöiden nimiä ja tasapainottelemaan kylmää olutta röllömahan päällä.