Finnairin johtajalle myönnetty ylimääräinen eläke herätti pari viikkoa sitten laajaa närkästystä. Eikä ihme, onhan Finnair ollut kovien säästötoimien kohteena. Henkilöstösäästöistä uutisoitiin vuosia ja palkkojakin alennettiin.
Yhtiöllä menee nyt jo paremmin, millä vastoin valtion omistajaohjauksen linjauksia myönnettyä johtajan lisäeläkettä on perusteltu. Johtamisen vaikutusta yhtiön menestykseen ei ole helppoa määrittää. Varmasti sillä osansa siihen on, mutta ei suinkaan ainoana. Ansiot ja palkka eivät aina kulje toveruksina. Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin.
Kuvio ei kuitenkaan maistu oikeudenmukaiselta kansalaisten suussa. Lisäeläkepäätös voi olla laillinen, legaali, mutta se ei saavuta yleistä hyväksyntää, legitiimisyyttä.
Valtion omistajaohjauksessa on kerrottu olleen tietokatkoksia, mikä on Finnairille mahdollistanut vastoin omistajaohjausta toimimisen. Yritysmaailman isot bonukset ja palkkiot näyttäytyvät kansan silmissä ahneutena. ”Raha tulee rahan tykö”. No, ainakin aika hoitaa tämänkin ongelman. ”Minkä ahneus kasaa, sen kuolema tasaa”. Puupalttoossa ei ole taskuja eikä maallista mammonaa saa kukaan mukaansa.
Pahin kohu Finnairin lisäeläkkeen ympärillä on jo laantunut. Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin. Yhteisten asioiden ja yhteisen omaisuuden hoitaminen eivät ole niitä kiitollisimpia tehtäviä. Päätöksiä tehdään aina kulloisenkin tilannekuvan perusteella ja sen hetkisillä tiedoilla, nykyään yleensä vielä älyttömässä kiireessä. Ihan niin kuin maailma pitäisi saada kerralla valmiiksi.
Sanotaan, että kun Herra antaa viran Herra antaa järjenkin. Tarkoittanee henkistä kasvua ja oppimista tehtävien mukana tyyliin ”työ tekijäänsä opettaa”. Maailman johtajien konflikteja seuratessa herättää kyllä vahvaa epäilystä. Mikäs pahan tappaa, Jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirusta. Olisinhan minäkin päässyt papiksi, mutta ei otettu, sanoi entinen mies.
Talousasioista puheen ollen, auton hankinnassa ei yleensä tunnu olevan mitään taloudellista johdonmukaisuutta, lukuun ottamatta esim. taksikuskien ja kirvesmiesten lailla työkseen autoa tarvitsevia.
Auton arvo puolittuu viidessä vuodessa. Se notkahtaa heti perävalojen kadottua autokaupan näköpiiristä. Silti monet tarkoiksi talousihmisiksi lukeutuvat yli-investoivat autoiluun. Epäjohdonmukaisuuden piikissä kysymys on varmaankin mm. ulkoisesta statuksesta ja mukavuuden halusta. Turvallisuutta saa vähemmälläkin. ”Halujen säkki on pohjaton”.
Traktori sen sijaan on käyttöomaisuuden investoinneista yksi parhaasta päästä. Sen nimellisarvo pysyy kutakuinkin samana vuosikymmenet. Reaaliarvo toki laskee, mutta ero autoon on huima.
Taasen talokaupoissa arabialaisen ajattelun mukaan myydään naapuri eikä taloa. ”Hyvät aidat, hyvä naapuruus”. Sopimuksiakin pitää tehdä hyvien kumppaneiden kanssa pahan päivän varalle.
Tämänkertainen sananlaskujen tykitykseni on hyvä lopettaa seuraavaan: Kun Jumala ei ehtinyt kaikkialle, hän loi äidit.