Yllättävien murheellisten uutisten äärellä olemme hetken kuin paljaaksi kynnetty pelto. Sitten kun olemme kotvan tyhjyyttä tuijotelleet, voimme löytää itsestämme ja toisistamme surun, järkytyksen ja osanoton.
Niiden lisäksi keskuudessamme on usein epätietoisuus. Sen kanssa meillä onkin yllättäviä vaikeuksia.
Unohdamme helposti epätietoisuuden painolastin silloin, kun se ei meitä vaivaa. Luokse tullessaan se saattaa yllättää raastavuudellaan – kerta toisensa jälkeen.