Seison rappusilla lumisateessa iso muuttolaatikko käsivarsillani. Kotini on juuri muuttunut paikaksi, jossa ennen asuin.
Laatikon ohut pahvi alkaa vettyä sateessa ja koko laatikko tuntuu kutistuvan sylissäni. Käteni ovat muuttuneet tunnottomiksi jo aikaa sitten, kyynärvarsien päässä on pelkkää tyhjää.
Mokkakenkieni nauhat roikkuvat auki nilkkojeni molemmin puolin ja lumi kuorruttaa villapaitani ensin kevyesti, sitten sankemmin ja lopulta muutun tykkylumen peittämäksi puuksi, sellaiseksi, jonka päälle kertyvä peite pakottaa kantajansa kaksin kerroin.