Yritän usein ymmärtää eri ihmisryhmien motiiveja ja käyttäytymistä. On yksi, tosin heterogeeninen, ryhmä, jonka tarkoitusperistä en oikein pääse jyvälle. Tarkoitan näitä kansallissosialisteja ja heidän vajaakanttisempia sielunveljiään, ns. "isäm maan puollustajia". Tähän asti heidän touhujaan on seurannut niin huolissaan kuin huvittuneena. Vettäpitämättömät argumentit kehnolla kielenkäytöllä höystettynä ovat naurattaneet some-kansaa.
Viime aikojen tapahtumat ovat hyydyttäneet hymyt monen kasvoilta. Se lienee ollut tekijöiden tarkoituskin – pelon luominen, turvattomuuden tunne. Siinä syntyy suurin heidän motiiveissaan itseäni ihmetyttävä piirre. Suomen tärkein ominaisuus, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin tunnustettuna, on turvallisuus, vakaus. Vakaus, jonka ansiosta olemme kehittyneet yhdeksi pohjoismaisista hyvinvointivaltioista, maailman kärkeen.
Jatkuvat ykkössijat kansainvälisen lehdistön onnellisuus- ja haluttavuusmittauksissa kertovat siitä, että käsissämme on hieno maa. Miksi tuhota tämä kehitys?
Pakolaiskriisi ei ole ongelmatonta, ei suinkaan. Tänne tulee erilaisia ihmisiä, hyviä ja pahoja, traumatisoituneita ja rikkonaisia, auttamatta jätettyinä vaarallisiksi muuttuvia.
Maasta toiseen pakenevien määrä ei tule vähenemään, siitä pitää huolen muun muassa ilmastonmuutos. Ongelma ei ratkea sillä, että muutetaan Suomi yhtä epävakaaksi pelon ja väkivallan kentäksi kuin alueet, joilta tänne paetaan. En halua maata, jota johdetaan vahvimman oikeudella. Haluan pitää Suomeni, jossa me enemmän päätä kuin potkujalkaa käyttävät voimme menestyä. Suomalaisessa Suomessani on aina autettu hädänalaisia. Haluan että näin on jatkossakin.
Usein pohdin , mikä on se Suomi mitä nämä ns. isänmaanystävät oikein haikailevat?
Harvemmin olen nähnyt heitä puolustamassa suomalaista taidetta ja kulttuuria eli niitä rakennuspalikoita, joista kansallinen identiteetti osaltaan syntyy ja on vuosien saatossa syntynyt. Tai tukemassa kotimaista teollisuutta – kaduilla marssitaan leviksissä ja vastustajat potkitaan asfalttiin adidaksilla. Edes suomea kielenä ei tunnuta kunnioitettavan.
Toivottavasti edes ruokakaupassa valinta päättyy kotimaisiin tuotteisiin. Vai onko lähiruoka ja vastaava pipertely liian vihervasemmistolaista toimintaa heidän mielestään? Vihervasemmistolaiseksi kun leimataan nykyään kaikki sellainen toiminta, jolla Suomi on nykyiseen kukoistukseensa noussut. Luulisi, että muillakin puoleilla on ollut osansa hyvinvointivaltion rakentamisessa.
Suhteessaan demokratiaan, tasa-arvoon ja seksuaalivähemmistöihin kaikuu heillä selvästi tarve jonnekin menneille vuosikymmenille, aikaan jolloin noita "ongelmia" ei ollut. Mihin historialliseen aikakauteen he oikein kaipaavat? 80-luvulle? 30-luvulle? 1800-luvulle? Tulevaisuuteen tuon toiminnan reitti ei johda.