Vajaa vuosi sitten minusta tuli äiditön tytär. Siinä samalla minusta tuli aikuinen orpo, jonka sukulaissuhteet lasketaan yhden käden sormilla. Olo on ollut kelluva. Mihin tässä nyt sitten kuulutaan, kun perhettäkään ei ole?

Kuka minua tarvitsee vai pitäisikö kenenkään edes erityisesti tarvita? Jos joku vähän välittäisi ja tsemppaisi. Enää ei ole edes sellaista läheistä, kenen seurassa kehtaisi hätätilanteessa taantua kiukuttelevaksi aikuislapsihirviöksi.