Nykyihmistä pelottaa, huolettaa ja ahdistaa. Juuri nyt yksi suurimpia ahdistuksen syitä on ilmastonmuutos, jonka on havaittu synnyttävän myös esimerkiksi surua ja syyllisyyden sekä voimattomuuden tunteita.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama huono olo on varsinkin nuorilla joskus hyvin kokonaisvaltaista. Heillä pelissä on tulevaisuus, mutta mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin vain rajallisesti. Päätökset tehdään muualla, keski-ikäisten tai sitä vanhempien presidenttien, senaattoreiden ja yritysjohtajien palavereissa.
Viime vuosina suomalaiset ovat tutkimusten mukaan olleet huolissaan myös työpaikoistaan, tuloerojen kasvusta, eriarvoisuudesta, loppuunpalamisesta ja ympäristön tilasta.
Lisäksi olemme pelänneet ainakin terrorismia, Lähi-Idän ja Ukrainan sotia, Trumpia, Putinia, vihapuhetta, sairastumista, kuolemaa, köyhyyttä, syrjityksi ja hylätyksi tulemista, koiria, lasten kiusatuksi joutumista, mielipiteiden vuoksi leimautumista ja maahanmuuttajia. Paljon pelkoa pienelle kansalle!
Ahdistus, huoli ja erityisesti näihin liittyvä pelko saattavat olla hyödyllisiä tuntemuksia. Pelkäämisen biologisena tarkoituksena on auttaa selviytymään vaarallisesta tilanteesta. Pelko ohjaa välttämään pelon kohdetta ja samalla kiinnittämään huomiota selviytymisen mahdollisuuksiin, kuten pakoreitteihin.
Ongelmaksi pelko voi muodostua silloin, jos se lamaannuttaa ihmisen ja estää hyödylliset toimet.
Pelko ja sen sukulaistunteet ovat myös poliittisia ilmiöitä. Ihmiset toisin sanoen tekevät poliittisia päätöksiä ei vain järkeensä vaan myös tunteisiinsa perustuen.
Jotkut poliittiset linjaukset tai käsitykset perustuvat jopa pääosin tunteille. Valitettavan usein nämä tunteet ovat toisten ihmisten näkökulmasta kielteisiä, siis pelkoa ja myös vihaa. Vallankin viimeisimmän ruokkimisessa vallanpitäjät ovat perinteisesti olleet eteviä.
Pelon politiikan yksi ongelma on siinä, että se voi lamaannuttaa paitsi yksilöiden, myös kokonaisten kansanjoukkojen ajattelua. Vaikka pelko ei muuttuisi vihaksi, se saattaa jähmettää, hidastaa ja muuttaa silmät lautasen kokoisiksi. Paljon tehokkaampaa voikin lopulta olla päinvastainen politiikka, joka innostaa, rohkaisee, kannustaa ja tekee ylpeäksi.
Myös ilmastoahdistus voi kääntyä hyvässä tapauksessa myönteiseksi voimaksi. Kun tulee tietoiseksi uhista ja mahdollisuuksista, avautuu ikkuna mielekkääseen toimintaan. Pelkoa ei ole ehkä syytä täysin unohtaa, mutta ehkä nyt olisi korkea aika kääntää huomio niihin mahdollisuuksiin, joita tulevaisuus meille tarjoaa?