Milloin viimeksi olet tuntenut työn iloa? Vietämme työssä paljon enemmän aikaa kuin vietämme lastemme kanssa. Työn ei pitäisi silloin olla ongelma vaan jopa voimaantumisen lähde.
Sitä se ei kuitenkaan taida olla kaikille, ainakaan jos julkiseen keskusteluun on uskominen.
Työelämäkeskustelua hallitsevat työuupumus ja muut työperäiset ongelmat. On vaikea uskoa, että suomalainen työelämä voisi olla niin huonoa. Ehkäpä työelämäkeskustelu vain on huonoa?
Työelämästä keskustellaan usein määrien kautta, tunteina ja päivinä, usein myös öinä. Kaikki me tiedämme sen työkaverin tai esimiehen, joka lähettää sähköposteja iltamyöhällä. Niitä lukiessa tulee usein syyllinen olo.
Alexander Stubbille naurettiin kun hän yritti kertoa, että hänelle riittää kahdeksan työtuntia vuorokaudessa. Sellaista ei pidetty mahdollisena. Työtäänkö ei siis voi hoitaa hyvin työajan puitteissa?
Aina tulee poikkeustilanteita, mutta uskon, että jos joutuu pääsääntöisesti tekemään koko ajan töitä yli säädetyn työajan, kysymys on aina huonosti organisoidusta työstä tai huonosta organisointikyvystä omien töiden suhteen.
Huomattakoon, että puhun nyt palkkatyöstä. Yrittäjät ovat vähän asia erikseen.
Oma elämäni on ainakin ulkopuolelta katsottuna aika monotonista. En nyt vertaa itseäni Stubbiin, mutta noudatan samankaltaista rytmiä kuin hän: kahdeksan tuntia töitä, kahdeksan tuntia vapaa-aikaa ja kahdeksan tuntia unta.
Ehkä rytmiäkin tärkeämpää ovat itselleni laatimat yksinkertaiset työsäännöt. Niiden avulla löydän työn ilon melkein joka päivä. Uskon, että sääntöjeni noudattaminen tekee minusta hiukan paremman työntekijän.
Säännöissäni pyrin ottamaan huomioon yhtä paljon omat ja työantajani intressit.
Sääntöni ovat nämä: 1. Olen töissä läsnä, siis henkisesti. 2. Olen töissä hyvällä tuulella. 2. Tähtään siihen, että voin poistua töistä kun työaika loppuu. 3. Haluan, että työpäivän päättyessä minulla on sellainen tunne, että tänään minä riitin, minua kuunneltiin ja minä kuuntelin.
Erityisen tärkeänä ja vaikeana sääntönä pidän sitä, että olen töissä hyvällä tuulella. Aina se ei onnistu.
Me kaikki tiedämme työpaikalta sen, joka on usein huonolla tuulella, eikä ollenkaan tajua sen vaikutusta muihin. En halua olla se henkilö.
Lähes kaikki työ tehdään nykyisin vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja meillä on velvollisuus olla sabotoimatta muiden työpanosta.
En pidä omia sääntöjäni universaaleina, mutta kehotan kyllä kaikkia miettimään itselleen säännöt. Pienestä aivojumpasta voi nousta tärkeitä oivalluksia.
Mitä pidän itselleni tärkeänä? Mitä ominaisuuksia pidän tärkeänä työkavereissani? Mitä ominaisuuksia arvostan? Mikä taas tappaa työniloni? Mitä muutoksia toivon työpaikalleni ja kuinka voin itse niitä edistää?
Haluan kuulla myös muiden mielipiteitä, joten olen mukana keskustelemassa tästä kolumnista ja työn ilosta Twitterissä tunnisteella #työnilo ja Lapin Kansan Facebookissa kun tämä kolumni siellä jaetaan.
Kirjoittaja on verkkotuottaja. Twitterissä @Eero_leppanen
Tässä kolumnin videoversio: