Istuimme kavereiden kanssa iltaa. Keskustelu kääntyi ikään.
Jokaisella oli mielipiteensä siitä, mikä on ihmisen paras ikä. Yksi haikaili teinivuosia, toinen oli tyytyväinen nelikymppinen, kolmas odotteli onnen tulevan kypsänä kuusikymppisenä.
Mieheni vastaus veti sakin hiljaiseksi. Hän kun arveli olleen onnellisimmillaan kuusivuotiaana.
Perustelu kuului seuraavasti: kuusivuotiaana on riittävän iso ymmärtääkseen maailman menosta, mutta kuitenkin riittävän pieni, etteivät yhteiskunnan velvoitteet kuten koulu rasita, vaan päivät pitkät voi vain leikkiä.