Perussuomalaisista erkaantuneen Uuden vaihtoehdon nimeksi on tulossa Sininen tulevaisuus, Blå Framtiden, Blue Reform. Kansanedustaja Simon Elon johtama ”toivon liike” on uudelta nimeltään puhdas ja viaton kuin Tapio Rautavaaran Sininen uni . ”Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.”
Ihmisvastaisuudesta irtisanoutuva puolue viestii uutta alkua ja puhdistautumista. Sininen väri kertoo levollisen tulevaisuudenuskoisesta isänmaallisuudesta, niin kuin sen toisellakin pääkäyttäjällä, Kokoomuksella.
Kun Timo Soinin vaivalla rakentama poliittinen koti oli vallattu, oli toivoa ja ihmisarvoa varten perustettava uusi turvasatama. Siihen satamaan puoluekokouksessa nöyryytetty vanha johtaja kuljetettiin luotettujen miesten suojaamana, hieman piilossa katseilta.
Kaikki hyvin? Kenties, paitsi että hajaannuksen toiselta puolelta katsoen puolueesta lähtö oli petos ja rikos puoluedemokratiaa vastaan. Soini oli ottanut halla-aholaiset puolueeseensa, mutta ei sallinut heidän valtansa kasvavan.
”Aamukammassa on yksi piikki. Viimeinen. Terävä ja mieluinen”, kirjoitti Soini plokiinsa puoluekokouksen aattona. Se piikki taisi tietää jo paikkansa.
Oliko hajottaminen ennalta suunniteltu operaatio? Ratkaisevaa lienee, että se näytti hyvin suunnitellulta. Spekulaatiot ja teoriat jäävät elämään, ja media on kaivanut esiin riittävästi tietoja hallituspiirien luottamuksellisista ennakkokaavailuista.
Sininen tulevaisuus -imagon kirkasotsaisuus voi olla sekä etu että ansa. Se on myös peitto, joka on vedetty poliittisen taktiikan – tai toisesta näkökulmasta petoksen – päälle.
Situjen pitää edustaa hallituskelpoista ja humaania perussuomalaisuutta samalla, kun he poliittisen elintilansa säilyttämiseksi taistelevat vanhaan puolueeseen jääneitä vastaan. Sillä puolella ei ole tarvetta säästellä sanoja, kuten loikkareiden saamat viestit jo kertovat.
Jos SMP:n, kansandemokraattien ja demarien aiemmista puoluehajaannuksista voi päätellä jotain, puolueista vain toinen voi pärjätä pitkällä aikavälillä. Jos häviäjiä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ovat Halla-ahon Perussuomalaiset, ovat he marginalisoituva radikaalipuolue. Jos taas Sininen tulevaisuus ei toimi puolueena ja se menettää merkittävän osan kansanedustajistaan, liukenee se vähitellen pois ja muihin puolueisiin.
Mikä on Sinisen tulevaisuuden poliittinen linja? Jäähyväispuhe antoi osviitan Soinin toiveesta: vennamolaisuus, ihmisarvo ja heikomman asia, pienviljelijän sielunmaisema. Halla-aho kuittasi monen loikkareista olevan samanlaisia nuivia kuin hän itsekin. Hän varmasti tiesi, mistä puhui. Siksikin tarvitaan ”Sininen tulevaisuus”.
Kirjoittaja on rovaniemeläinen politiikan tutkija.