Kolumni

Kolumni: Nukkumatin musta lista

-
Kuva: Jussi Leinonen

Niin kauan kuin voin muistaa, olen kärsinyt unettomuudesta. Olen viettänyt tuhansia unettomia öitä ja väsyneitä päiviä, kahlaten elämän läpi väsymyksen aiheuttamassa sumussa.

Ihmettelen ihmisiä, jotka syyttävät unettomuudesta kärsivää henkilöä tämän unettomuudesta. Varsinkin nuorempana sain kuulla paljon fraaseja “menet vain aikaisemmin nukkumaan” tai “oma syysi että olet noin väsynyt”.

Ihan kuin olisin itse päättämällä päättänyt nukkua vain muutaman tunnin yössä ja kärsiä kaikista unettomuuden vaikutuksista, kuten pahoinvoinnista, päänsärystä, huimauksesta ja joskus jopa rytmihäiriöistä.

Jos sairastuisin syöpään, sanoisivatko samat ihmiset minulle että “itsepähän ne syöpäsolut sinne kasvatit”? Tuskin.

Uni on yksi ihmisen perustarpeista, ja jo lyhyellä unettomuudella on haitallisia vaikutuksia niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin.

Vaikka unettomuus on todella vakava asia ja se vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, sitä mielestäni vähätellään paljon.

Joskus maatessani sängyssä yön pikkutunteina mietin, kuinka paljon paremmat lähtökohdat minulla olisi elämässä ihan vain parempien yöunien ansiosta.

Pärjäisinkö paremmin koulussa, urheilisinko enemmän, olisinko sosiaalisempi tai olisinko terveempi? Todennäköisesti.

Koen unettomuuden olevan suuri osa identiteettiäni. Lähes aina läheisteni ensimmäisiä kysymyksiä onkin tiedustella nukkumistani viime aikoina, sillä se on suuri osa elämääni. Ihminen kuitenkin nukkuu, tai ei nuku, noin kolmasosan elämästään.

Jotkut ihmiset kommentoivat vähättelevästi tai antavat surkuhupaisia vinkkejä, kuten kehottavat kääntämään tyynyn toisin päin yön aikana tai ottamaan melatoniinia.

Nykyään olen jo hyväksynyt unettomuuden osana minua itseäni, asiana, jolle en oikein voi mitään.

Olen yrittänyt jo kaikkea maan ja taivaan väliltä. Käytän vahvimpia mahdollisia unilääkkeitä, jotka nekään eivät joskus auta. Lisäksi lääkkeissä on ikäviä sivuvaikutuksia, kuten aistiharhoja, minkä lisäksi lääkkeet lamaannuttavat keskushermostoa ja vievät esimerkiksi tasapainon melkein kokonaan.

Joskus tunnen kateutta normaalisti nukkuvia ihmisiä kohtaan. Minäkin haluaisin nukkua yöni ja herätä levänneenä, valmiina kohtaamaan päivän. Joten jos luet tätä hyvät yöunet takanasi, muista arvostaa sitä.

Kirjoittaja ei saanut unta ja kirjoitti tämän kolumnin noin kello kaksi yöllä.