On asia, jossa ei mikään ole muuttunut sitten 1970-luvun. Rippikouluikään ehtineet nuoret istuvat tahtoivat tai eivät vähintään kuutena sunnuntaina kirkonpenkissä ja käyvät hakemassa muita leimoja saman verran.
Minun omasta leimaurakasta on ehtinyt kulua liki neljäkymmentä vuotta, mutta sama meno jatkui kevätsunnuntaisin, kun herätin aamu-unista kuopusta kirkkoon.
Kirkossa minuutit ovat pitkiä.