Sandra Lamppu
"Millaista on asua Rovaniemellä?" kysyi uusi tuttu helsinkiläisen ravintolan pöydässä, kun hän kuuli minun asuneen Lapin sykkivässä sydämessä 16 vuotta. No kuule, mie aloitin innolla.
Me asuttiin äitin kanssa kerrostalossa kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Ei mulla mithään poroja ole ikinä ollut. Jokku tosissaan luulee, että kaikilla lappilaisilla on poroja takapihalla.
Mutta se pittää myöntää, ettei siellä mennä luontoon, luonnossa ollaan jo. Kerrostalossa oman huoneeni ikkunaan paiski harva se päivä pihlajanmarjapuun isot marjanivaskat ja takapihalta alkoi metsä, johon tehtin majoja.
Rovaniemellä tekemistä on paljon, varsinkin jos on auto. Äitin kanssa me käytiin vanhalla toyotalla sienestämässä, Napapiirillä, kirjastossa, teatterissa, isoissa kaupoissa ja kylässä tutuilla. Se siellä muuten on jännä: kuulumisia vaihdetaan paljon. Eri tavalla kuin Helsingissä. Meijän kerrostalossa Kairatiellä kaikki olivat vähän väliä kylässä tai sokeria lainaamassa. Ai mitä Rovaniemellä harrastetaan? No lähinnä kai ihmiset hiihtää ja laskettelee. Mie kävin kuvataidekoulussa, tanssikoulussa ja teatteriryhmässä, luistelemassa lapparilla ja uimahallissa kodin lähellä.
Teininä sitä hengaili huoltsikoilla, Konttisen kentällä, joen varressa, tyhjien koulujen pihoilla, liikennepuistossa ja mäkkärillä.
Kun oli pyörä, pystyi menemään minne vain: polkemaan pitkin kaupunkia, pitkiäkin matkoja. Vaikka Korkalovaarasta sittariin ja Saarenkylään, tai Oukulle asti.
Sinnehän se uimahallikin kohta vissiin viskataan, kuulemma.
Niin. Enää en tunne Rovaniemeä kuin omia taskujani, vaan olen kuulopuheiden varassa. Olen asunut jo yhdeksän vuotta poissa Rovaniemeltä. Mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut. Yhä Rovaniemellä asuva ystäväni pihisi juuri raivosta, kun hän selitti: kaikki juuret revitään. Vanhat, tutut rakennukset yksi toisensa jälkeen halutaan hävittää.
Millaista on asua Rovaniemellä? En enää tiedä. Mutta sen mie vielä ossaan sanoa, että parasta Rovaniemellä ovat ihmiset. Kovasti sitä yritetään yhtä joulua brändätä, vaikka kerrottavia tarinoita olisi paljon yli 61 000.
Rovaniemellä ihmisiltä löytyy malttia viivähtää toisten seurassa ja keskustella niitä näitä. Ja asiakaspalvelu! Siinä piisaisi tuotteistamista. Missään ei ole niin lepposaa, ystävällistä ja tomeraa palvelua. Ainoa mitä ei saa hyvän asiakaspalvelun kera ostettua, on junaliput. Ne pittää napata nykyään automaatista, kuulemma.
Uusi tuttu helsinkiläisen ravintolan pöydässä nyökytteli innoisaan. Tajusin, että minun oli mainittava, että jos hän menisi Rovaniemelle, hän saattaisi hämmentyä autiosta kaupungista. Ei kadulla välttämättä kävele kettään. Mutta kun ne ihmiset kotoa, metsästä tai ruokakaupasta löytää, saa hyvää seuraa ja kiinnostavia keskusteluja.
Heiltähän, Rovaniemellä nyt asuvilta ihmisiltä, sitä pitäiski itse asiassa kysyä, millaista Rovaniemellä on elää.