Piipahdin pitkästä aikaa teatterissa. Viereeni istui kaksi nuorta naista, joiden suut kävivät kuin papupadat ja kuulumisia vaihdettiin niin kovaan ääneen, että sen kaiken kuuli sivusta kuuntelemattakin.

Jälkikasvun sairastelut ja puolisoiden huonot puolet olivat sitä samaa peruskauraa, jota harva se päivä saa todistaa niin kahviloissa, harrastusympyröissä kuin kauppareissuillakin. Kiinnostavaksi dialogi muuttui siinä vaiheessa, kun leidien keskinäiset puheenaiheet loppuivat ja katseet kääntyivät välittömään lähiympäristöön.