Tätä kysytään meiltäkin sosiaalisessa mediassa tämän tästä, vaikka mielestämme emme edes niitä tee. Mikä niissä verkko-otsikoissa siis niin hermostuttaa?
Avataanpa siis hiukan verkko-otsikoiden anatomiaa ja unohdetaan se klikki hetkeksi.
Lähdetäänpä printtimaailmasta. Ja otetaan ihan oikea esimerkki, niin asia havainnollistuu.
Meillä on viikonloppuna lukemistojuttuna lehden sivuilla juttu burnoutin kokeneesta yrittäjästä. Se on aukeaman juttu.
Kun lehden lukija avaa aukeaman hänen silmiensä eteen avautuu hieno ja hallittu kokonaisuus: harmonisesti taitettu teksti ja lisätekstit, monta upeata kuvaa ja kuvatekstit ja sitten vielä otsikko "Kuolemanväsynyt" Otsikko on siis vain yksi, tehokas sana ja se riittää.
Yksi sana riittää, sillä kenties lukija on jo etusivulla saanut maistiaisen jutusta ja nyt hänellä on jo yhdellä silmäyksellä paljon houkuttelevaa informaatiota. Lisäksi hän on jo tilanteessa, jossa hän on ottanut käteensä lehden ja kenties kahvikupposen.
Lukija on myös varannut itselleen ja lehdelle aikaa. Ehkä hän pitää sitä jopa laatuaikana.
Verkossa tilanne on tyystin toinen. Tyypillinen jutun potentiaalinen lukija istuu terveyskeskuksen odotushuoneessa tai bussissa tai yliopistossa luennolla ja selaa kännykkäänsä. Oikeastaan hän voi olla missä vain ja tehdä siinä samalla mitä vain.
Hänellä on kädessään maailman kaikki tieto, uutiset ja kaverien kuulumiset.
Meidän juttumme tulee todennäköisesti häntä vastaan sosiaalisessa mediassa. Jutun vieressä voi olla selfie siskon uudesta vauvasta tai uutinen Cheekin viimeisestä keikasta.
Silloin "Kuolemanväsynyt" ei toimi. Sitä ei klikkaisi kukaan. Mobiilimaailmassa otsikossa pitää olla koukku ja mielellään useampi. Jokin hätkähdyttävä yksityiskohta, tarinan draamaa, usein myös ihminen.
Kuolemanväsymyksen otsikko tulee verkossa olemaan: "Kuolemanväsymys, eli kuinka seesteisestä wellness-yrittäjästä tuli lattialla hyperventiloiva burnout, joka lopulta purkaa yrityksensä pala palalta".
Tietysti on myös ärsyttäviä verkko-otsikoita, joita me toimittajat kutsumme mysteeriotsikoiksi. Ne ovat tyyliä: Olympiavoittaja Helena Takalo hieraisi silmiään avatessaan postilaatikkonsa -"Voiko tämä olla totta?".
Niitä tehdään koska niitä klikataan. Ainut tapa päästä niistä eroon on, että niitä ei klikkaa.
Me emme tee tuollaisia otsikoita. Mutta haluamme tehdä verkkoon otsikoita, jotka houkuttelevat lukemaan, tosia ja elämyksellisiä.
Kirjoittaja on verkkotuottaja. Twitterissä @eero_leppanen
Kolumnin podcast-version löydät tästä