”Alkukäyrän ja paisarin välisessä liitoskohdassa on hitsattu xxx ja se otetaan pois ja gileraan saa lisää vääntöö ja otetaan xxx veke ja laitetaan xxx paikoilleen ja kun poistat xxx niin johan lähtee ainaki 80!”
Kaksi minuuttia. Niin kauan minulla kesti selvittää, miten mopoja viritetään.
Tiedonhaku ei vaatinut suuria ponnistuksia. Metodi oli se perinteinen: katsoin Googlesta.
Parin klikkauksen päässä odotti oikea virittäjien niksinurkka. Siellä jaettiin tietoa ja kokemuksia siitä miten äänenvaimentimia, rajoittimia ja pakoputkia peukaloimalla kaksipyöräisistä saadaan niin meneviä ja niin paljon meteliä mennessään pitäviä pelejä, ettei pahemmasta tietoa.
Miksi? Tuskin tulen käsittämään ennen kuin menetän kuuloni.
”Mopoja täytyy virittää siks ku ne ei kulje vakiona mihinkää, ne ei kiihdy, eikä jaksa puskee ylämäkeen. Hitaat mopot hidastaa liikennettä! Järkevintä olis, että mopoa sais virittää rajattomasti kunhan iskutilavuus pysyis noin 50cc!”
Vanhoihin mopoihin verrattuna nykymopot ovat liian helppoja virittää, totesi eräs moottoripyöräpoliisi Ylen haastattelussa.
Sen lisäksi, että mopoista on tullut leluja, on myös virittäminen lastenleikkiä. Köpömmätkin kädentaidot ja Googlen-hallinta riittävät. Parissa minuutissa pojanklopit pääsevät laittomien ja riskialttiiden tietojen ja taitojen äärelle.
Ennen oli toisin: ei ollut somea ja tieto piti tonkia kavereilta. Tai vanhemmilta.
”Poika tulee pian mopoikään ja lupasimme hänelle mopon. Mutta entä se viritys? Kavereilla on kuulemma viritetyt mopot ja on noloa, jos hän ei voi ajaa yhtä kovaa. Haluaisin kieltää virityksen, mutta isänsä mielestä se on ok.”
Ylen raportin mukaan jopa 80 prosenttia viritetyillä mopoilla ajavien vanhemmista tiesi asiasta ja osa auttoi virittelyssä. Lapin Kansassa puolestaan muistutettiin kesällä siitä, että liikennekasvatus on yhä enemmän vanhempien vastuulla, koska mopokoulun pakollisia teoriatunteja on vähennetty. Missä siis on heikko lenkki? Jos Rovaniemen pärinäkerrointa on uskominen, jotain on jäänyt jossain välissä hoksaamatta.
”Miksi valitetaan mopopojista ja mopoista lähtevästä metelistä? Ainakin meidän pojalle tämä on ainoa harrastus. Siitäkö pitäisi luopua? t. Mopopojan äiti.”
Kaksi tuntia. Niin kauan minulla kesti koota kasaan Rovaniemen harrastustoimintatarjonta. Eikä se riittänyt. Olisi tarvittu kaksi lisää.
Miksi? Koska vaihtoehtoja on niin paljon! Jos täällä alkaisi tosissaan harrastaa, ei tasan jäisi aikaa tai intoa mopojen käpälöintiin ja kaupungin terrorisointiin.
Tai mistä minä tiedän. Olenhan itsekin kallellani kaksipyöräisiin päin. Kesäksi suunnittelin moottoripyöräreissua Jäämeren rannalle. Se jäi kuitenkin tekemisen paljoudessa tekemättä. Ehkä ensi kesänä menen. En viritä, vaikka tiedänkin miten.
Maria Paldanius on maailmaa kiertänyt toimittaja ja Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti. Hän opiskelee audiovisuaalista mediakulttuuria Lapin yliopistossa.