Kun passin etulehdellä lukee katkelma Eino Leinon runosta Lapin kesä, on matkoilla vaikea olla kaipaamatta kotiin. Maahantulo- ja maastapoistumisleimat lyödään lumisten maisemien ylle tai tuntureilla juoksevien porojen lomaan.

Haluaisin joka kerta ylpeillä passivirkailijalle kotipaikastani. Valitettavasti hymykin on harvinainen näky leimausjonossa, joten pitäydyn kehuskelemasta. Samalla kuitenkin mietin mielessäni, kuinka suuren tilan Suomi ja erityisesti Lappi vie mielestäni.