Lempiostokseni ruokakaupassa ovat niitä, joihin on liimattu punainen lappu. Ne ratkaisevat päivittäisen ateria-arpomisen visaiset pähkinät, ne saa syödä hyvällä omallatunnolla heti pois, ne vähentävät ruokakustannuksia ja ruokahävikkiä. Kaikki voittavat.
Lähikaupassa bongasin hiljattain punaisen lapun tuotteen, jossa parasta ennen -päiväys oli merkitty edelliselle päivälle. Koska tiesin sisällön olevan syömäkelpoinen, kiikutin pakkauksen kassalle siinä toivossa, että saisin sen roimalla lisäalennuksella tai jopa ilmaiseksi.
Toivo oli tietysti turha. Henkilökunnalla ei ollut lupaa myydä tai luovuttaa tuotetta. Ehdotin, että he vievät sen takapihan roska-astian päälle ja noudan sen sieltä kaikessa hiljaisuudessa. Tästä henkilökunta mietti, mitä elintarvikeviranomaisilla olisi ollut asiaan sanottavana. Tuumasin, että eiväthän he ole paikalla, mutta viekkauteni torpattiin ystävällisesti.
Kaupan henkilökuntahan ei tehnyt asiassa mitään väärää, päinvastoin - he jopa hakivat minulle hyllystä saman tuotteen tuoreemmasta erästä vaikka viivytin kassajonoa epätoivoisella vonkauksellani.
Hullunkurisen tilanteesta teki se, että olin valmis syömään roskiin heitettävää ruokaa ja jopa maksamaan siitä hieman, mutta se ei käynyt päinsä. Syynä se, että pakkaukseen oli painettu numero, joka oli yhden liian pieni.
Ymmärrän elintarvikepakkausten päiväysmerkinnät suosituksina – parasta ennen, mutta useimmiten kunnossa hyvän tovin sen jälkeenkin. Nenä, silmä ja kieli osaavat kertoa, onko jokin syötävää vai ei.
Jos kotona jokin ruoka-aine pääsee epähuomiossa pilaantumaan, soimaan itseäni huolella. Ruoka on pyhää, ja varsinkin syömäkelpoisen ravinnon poisheittäminen täysin järjenvastaista. Kauppakaan sitä tuskin pahuuttaan tekee, vaan pykäläviidakon sanelemana. Hullua se silti on.
Voisiko haaskuuta välttää? Voisiko kauppa luovuttaa vanhan päiväyksen elintarvikkeita halukkaille, jotka olisivat valmiita vaikkapa allekirjoittamaan vastuuvapautuslausekkeen?
”Minä, Henri Anundi, tiedän vastaanottavani elintarvikkeen, jonka parasta ennen -päiväys on mennyt. Mikäli tuotteen nauttiminen aiheuttaa pyrstöyskän tai värikkään haukotuksen, vastuu siitä on yksin minulla.”
Tai jotain sinne päin.
Roskalava -Facebook-ryhmä toimii Rovaniemellä hienosti, kun käyttökelpoinen tavara kaipaa uutta omistajaa. Eikö kaupoilla voisi olla menneen päiväyksen ruualle jotain samankaltaista? ”Kärryllinen maksalaatikkoa, yksittäisiä banaaneja ja proteiinirahkaa ensimmäiselle hakijalle keskustan marketissa. Eilinen päiväys, nauttiminen omalla vastuulla.”
Eräs tunnettu kotimainen elintarvikekonserni kertoo verkkosivuillaan: ”Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa.”
Yv, av ja jono.
Kirjoittaja on lappilaislähtöinen ex-suurkaupunkilainen, joka työskentelee matkailualan viestintätehtävissä Rovaniemellä.