Keskellä merta oli toukokuisen Lapin Kansan lukijamatkan kohde, Azorien saaret. Suoran lennon Rovaniemeltä oli ajateltu kestävän vajaan työpäivän, mutta Atlantin oikulliset tuulet ja ilmat olivat päättäneet toisin.
Aivan suoraan ei menty, vaan saatiin kokea pitemmän kaavan mukaan ilmailua. Ranskassa oli jotakin ilmatilarajoituksia, jotka jo tiesivät teknistä tankkausta Portugalin Portossa. Matka piteni sen verran, mutta siihen osattiin varautua etukäteen infon mukaan.
Hauskuus alkoi, kun päästiin Portosta lähtemään kohti San Miguelin saarta. Tunnin jälkeen kapteeni kertoi, ettei Azoreille päästä, vaan joudutaan palaamaan takaisin Portugalin mantereelle. Näkyvyys oli heikentynyt niin oleellisesti, ettei saarikentälle ollut mahdollista laskeutua. Otettaisiin uudelleen vauhtia Portosta. Ihailtavan rauhallista väkeä nämä lappilaiset, jotka eivät pienistä matkasuunnitelmien muutoksista hätkähdä. Portossa laskeutuminen oli jo hieman pomppivampi kuin edellinen, joten ymmärsimme lentokelin oikeasti heikentyneen. Vettä vihmoi kentälle vaakasuorassa, mutta meitä se ei haitannut.
Oppaamme kertoivat myöhemmin, että Azoreilla sää voi olla saman päivän aikana neljänä. Kaikkea muuta voi sataa, mutta ei lappilaisille tuttua lunta.
Tuskin olimme pysähtyneet Porton kentälle, kun kapteeni kertoi tilanteen saarilla parantuvan ja me jatkamme matkaa. Taas tankit täyteen kerosiinia ja kohti Porto Delgadan kaupunkia. Melkein maassa makaavat pilvet olivat ilmeisesti nousseet hieman korkeammalle ja lentokoneet pääsivät laskeutumaan.
12 tuntia taidettiin tehdä matkaa, eli ei ollut aivan suora lento, mutta kaikki tämä tehtiin turvallisuuden nimissä. Ihanat kanssamatkustajat olivat hyvällä huumorilla lähteneet matkalle, eikä pienten viivästysten annettu haitata matkatunnelmaa.
Säät olivat saarivaltiossa oikeasti monena. Lämpömittarit näyttivät 19-22, eli oli soppeli Suomen kesä. Turisteille lämpötila oli oikea. Kesävaatteissa tarkeni, mutta ei ollut liian kuumaa kiertää nähtävyyksiä. Sadepilvet uhittelivat, mutta vettä tuli vain yöllä.
Viikkoon mahtuu paljon, kun on vikkelänä. Nähtiin kuumia lähteitä, teeviljelmiä, ananasfarmeja, viinitiluksia, likööritehtaita, ihania kukkivia puita, hevosia ja kasveja. Ja lehmiä, joita saarilla on 60 000. Kaikki kuvitellut värit koristivat saaren tienvarsia ja mittaamattoman pitkiä kiviaitoja. Ja nähtiin me useampaa lajia delfiinejäkin, vaikka valaat jäivät haaveeksi. Rohkeimmat kävivät jättämässä talviturkin Atlanttiin.
Suomalaiset ovat täsmällistä väkeä. Matkaopas sanoo, että nähdään tässä 9.45, niin väki on paikalla jo varttia ennen. Mihinkään ei lähdetä viiveellä, vaan etuajassa.
Yhden tankkausstopin kautta me tultiin takaisinkin, eikä sekään pilannut tunnelmaa. Oikea asenne auttaa matkan onnistumaan ja sen pohjoisen seurue oli ymmärtänyt.