Vuodesta 1972 lähtien Eurooppaan lähetettiin tuhansittain eri maalaisia nuoria. Halpoja interrail-lippuja alettiin myydä 21-vuotiaille ja sitä nuoremmille. Elämys oli melkoinen, kun nuoret olivat oikeasti nuoria, eikä matkustaminen ollut jokapäiväistä toimintaa.

Lapsuuden perheessäni käytiin monta keskustelua siitä, milloin kukin lapsista oli kyllin vanha lähtemään kuukaudeksi Eurooppaan – siis ilman muuta kontaktia kotiin kuin postikortti, joka joko tuli perille ennen reilaajaa tai sitten ei.