Olen jännittäjä. Jännitän uusia tilanteita, mutta kiitettävän usein myös tuttuja juttuja. Jännitän esiintymistä, kahvikutsuja, lääkäriä, parkkihalleja, kaikki käy. Kuten meistä moni, olen tehnyt kaikkeni, jotta en paljastuisi.

Aloitin urani jo alle kouluikäisenä. Silloin minua ei mielellään saanut edes katsoa. Kouluaikoina jännittämiseni kasvoi aivan uusiin mittasuhteisiin, sillä mikäpä voisi olla kauheampaa kuin joutua suorittamaan "laulukoe" nauhurille koko luokan edessä tai ratkoa yhtälöä yksin taululla?