Ihmistieteissä puhutaan genius locista , paikan hengestä. Se tarkoittaa näkyvää ja kuuluvaa ympäristöä mutta myös historiaa, muistoja ja tunteita, joita paikkaan liittyy.
Paikan henki vaikuttaa asukkaiden viihtyvyyteen ja houkuttelee ihmisiä luokseen muualtakin. Väkevä genius loci on siis matkakohde itsessään. Sellaisen voi aistia vaikkapa Helsingin Senaatintorilla tai Kilpisjärven jykevän Saanan juurella. Ensimmäisen ilmapiirissä on läsnä valtiollinen historia, ja jälkimmäisen varjossa voi kokea luonnon suuruutta tai kuulla tunturisaamelaisen kulttuurin äänet koparassa ja kellossa.
Joskus suosittujen matkakohteiden henki alkaa rakentua matkailun itsensä eikä niinkään paikallisen menneisyyden ja arjen ehdoilla. Historiallinen ja hidas muuttuu nopeaksi ja irralliseksi. Samalla luonnonympäristö voi pelkistyä pikaelämysten näyttämöksi. Tämä vaikuttaa paikallisten kokemukseen kotiympäristöstä ja muokkaa myös matkailijoiden elämystä.
Millainen olisi Rovaniemen henki? Historiallisesti seutua ovat leimanneet luontosidonnaiset kulttuurit. Alueella on kalastettu, metsästetty, hoidettu poroja ja viljelty maata.
Toisaalta Rovaseudulle on ollut ominaista ihmisten liike. Se on usein liittynyt kalaisiin vesiin, jotka toivat alueelle väkeä jo pian jääkauden jälkeen. Sittemmin jokia ja järviä ovat kulkeneet metsäalueen saamelaiset, suomalaiset uudisasukkaat, savottajätkät ja saksalaiset sotilaat.
Myös nykyinen Rovaniemi on liikkeessä. Kaupunkiin tullaan paitsi elämystymään, myös opiskelemaan, käymään kaupoissa, synnyttämään ja usein asumaankin.
Näkyykö ja kuuluuko Rovaniemen hengessä jokien kadonnut kojamo tai suomalaisten ja saamelaisten kulttuurien vuorovaikutus? Onko poro muutakin kuin veistos lentokentällä? Vai onko kaupungin henki ehkä opiskelijoiden ennakkoluulottomuudessa ja vilkkaassa kulttuurielämässä?
Tai löytyykö genius loci jo pikemminkin turistikauden värikkäästä ja vähän muovisesta sekamelskasta? Ainakin joulukuussa ja kevätkaudella ydinkeskusta jo muistuttaa mitä tahansa hiihtokeskusta.
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä ympäristössä on tärkeää. Tämä korostuu liikkeiden kaupungissa. Ehkä Rovaniemen henki onkin kaikkea edellä mainittua ja vähän muutakin, kuten vaaramaisemaa, sinistä sydäntä, siltojen lenkkiä ja muistoja pariutumisesta Cáfe Tivolissa.
Vaikka Rovaniemestä tuntuisi olevan moneksi, on kaupungissa ilmeisesti myös jotain omaleimaista. Rovaniemi selvästi on Rovaniemi eikä vaikkapa sinänsä merkittävä naapurimme Kemi. Mikä sen hengessä on tunnistamisen, säilyttämisen tai kehittämisen arvoista? Miksi viihdymme täällä, vai viihdymmekö?
Samat kysymykset voi muuttujat muutettuna esittää myös muualla Lapissa. Matkailu muokkaa maakunnan kasvoja vauhdilla.
Jos paikan henki katoaa ja ympäristömme muuttuu joulumaaksi, kärsii ainakin paikallisten viihtyvyys. Samalla saattaa vahingossa hävitä jotain siitä, mikä alun perin sai matkailijat saapumaan.
Tapio Nykänen on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnisti, rovaniemeläinen yhteiskuntatieteilijä ja koskimeloja.