Joka vuosi sama juttu. Marraskuussa alkaa tuntua siltä, että maailma painaa niin paljon, että sen alle musertuu. Ihan varmasti.
Tänä vuonna luulin, että tilanne on toinen. Olen alkanut syödä terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Syön vitamiinia marjoina, vihanneksina ja pillereinä. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin aikoihin.
Silti tuntuu, kuin joku olisi kopauttanut halolla päähän, olo on väsynyt, sumuinen ja ärtynyt. Tekisi mieli vetää peitto korville ja mönkiä sen alta ihmisten ilmoille joskus tammikuussa.
Kaamosoireita, kaamosväsymystä ja mielialan matalaksi vetävä kaamosmasennusta on tutkittu jonkin verran. Terveyskirjasto.fi:n artikkelin mukaan suomalaisista 11,8 ja ruotsalaisista 13,9 prosenttia kärsisi kaamosväsymyksestä.
Valon puute vaikuttaa unihormoni melatoniinin tuotantoon. Terveyskirjaston artikkelin mukaan taas on todennäköistä, että melatoniinin ja serotoniinin yhteisvaikutuksien tutkiminen mahdollisuuksia ratkaista kaamosmasennuksen tai -väsymyksen aiheuttaja ja syntymekanismi.
Pimeydestä johtuva väsymys sopii hirveän huonosti yhteen nyky-yhteiskunnan vaatimusten tai työelämän kanssa. Useilla työpaikoilla kiireet lisääntyvät, kun lähestytään vuodenvaihdetta.
Loppuvuodesta on kaikenlaista muutakin kissanristiäistä, joissa ihmisen olisi hyvä olla parhaimmillaan. Tai EDES hereillä. On Linnan juhlaa, palkintogaalaa, muskarikonserttia ja pikkujouluja.
Toisaalta sosiaaliset tilanteet, kuten kekkerit saattavat virkistääkin, jos jaksaa raahautua paikalle.
Kaamosväsymys ei ole asennekysymys. Ainakin itse teen kaikkeni, ettei minua väsyttäisi.
Nukun niin paljon kuin voin, syön suklaata ja tummapaahtoista kahvia. Ostan uutta hajuvettä ja ehkä farkut. Haaveilen etelänmatkasta.
Voiko ihmiseltä enempää vaatia?