Taas minä syön. Ilottomasti, kykenemättä lopettamaan. Tiedän, että jokin on pahasti vialla, mutta jatkan silti. Sitä kestää viikkotolkulla: satoja, tuhansia kaloreita. Vaikken edes halua. Olo on karmea.
Miksi mie teen itelleni näin?
En osaa vastata. Yhteys tunteisiin on katkennut, jäljellä on vain syyllisyys ja häpeä kaltoin kohdellusta kehosta.
Lopulta saan tarpeekseni.