Olipa kerran yksityisyrittäjä, joka tunnettiin harvinaisen reiluna tyyppinä.
Hänen yrityksessään oli 751 työntekijää, joista jokainen nautti 8500 euron kuukausipalkkaa riippumatta osaamisen tasosta, koulutuksesta tai siitä, tekikö töitä vai ei. Firmassa ei kyylätty, eikä pidetty mustaa listaa niistä, jotka tulivat töihin viimeisenä ja lähtivät ensimmäisinä.
Yrittäjä jakoi jokaiselle työntekijälleen joka vuosi ylimääräisen, 50000 euron rahapotin - yhteensä lähes 40 miljoonaa euroa - erilaisiin, epämääräisesti juokseviin menoihin, kuten toveripiirin kestityksiin, ylipitkiin lounaisiin, matkusteluun, älyvempaimiin ja oman, olemattoman toimiston ylläpitoon.