Kolumni: Maailma muuttui 18 vuotta sitten – missä olit, kun WTC sortui?

-

Päivälleen 18 vuotta sitten maailma muuttui. Historian tuhoisimmat terrori-iskut vaativat lähes 3 000 ihmisen hengen ja hävittivät World Trade Centerin kaksoistornit maan tasalle New Yorkissa.

Tästä päivästä eteenpäin on olemassa aikuisia, joita ei ollut olemassa WTC-iskujen aikaan.

Me, jotka olimme olemassa, saimme synkän sukupolvikokemuksen. Jokainen meistä muistaa tarkalleen, missä oli, kun kuuli iskuista.

En koskaan unohda päivämäärää, jona muutin ulkomaille kokeilemaan siipiäni. Laskeuduin Lontoon Heathrow’lle syyskuun 10. päivä vuonna 2001. Nesteitä ei tarvinnut pakata muovipussiin ja turvatarkastuksessa sai pitää kengät jalassa. Viimeistä päivää.

Ilta kaverin kimppakämpässä meni innostuneena ja jännittyneenä. Juttelin yömyöhään ranskalaisasukin kanssa, josta sittemmin tuli kämppikseni ja yksi parhaista ystävistäni.

Aamulla muut lähtivät töihin ja minä tunnustelemaan työmarkkinoita nippu ansioluetteloita repussani. Risteillessäni Lontoon katuja ihmettelin epätodellisia uutisotsikoita – onko pahamaineisella brittilehdistöllä täysin vinksahtanut huumorintaju?

Iltapäivällä katsoimme uutislähetystä epäuskoisina ja mietimme iskujen vaikutuksia, sillä Lontoo mainittiin toistuvasti potentiaalisena kohteena.

Olin ehtinyt olla metropolissa alle vuorokauden, kun terrorismin uhka laskeutui kaupungin ylle. Torniossa pelon aiheet olivat liittyneet lähinnä grillijonoon pikkutunneilla.

Mutta lontoolaiset eivät suostuneet pelkäämään. He olivat paatuneet IRAn pommituksiin ja pitkään listaan muita iskuja menneillä vuosikymmenillä.

Noh, jos nuo 10 miljoonaa muuta aikovat jatkaa elämäänsä niin kaipa minäkin pärjään, ajattelin. Pelko pois ja kohti tuntematonta.

Seurannutta neljää vuotta en vaihtaisi mihinkään: koskaan ei tiennyt, mitä oli vastassa, kun sulki oven takanaan ja suuntasi suurkaupungin sykkeeseen. Mitä muuta seikkailunhaluinen parikymppinen voi toivoa?

Suoritettuani tutkinnon olin päättänyt palata Suomeen. Viimeisen työpäiväni aamuna Mile Endin metroasema oli kiinni, ja roskapöntön päälle noussut virkailija huusi megafoniinsa: julkinen liikenne ei kulje tänään, palatkaa heti koteihinne.

Uutislähetys oli shokki: itsemurhapommittajat olivat räjäyttäneet metrojunia ja bussin. 52 ihmistä kuoli ja yli 700 loukkaantui.

Yksi junista räjäytettiin Liverpool Streetin asemalla – minun linjallani – vajaa tunti ennen töihin lähtöäni.

Kolme päivää myöhemmin istuin lentokoneessa kohti Suomea. Uhka oli toteutunut, ja liippasi riittävän läheltä. Paluu lintukotoon tuntui hyvältä valinnalta.