Se oli ihan tosi läheltä piti -tilanne. Jos olisin ollut vähääkään väsyneempi tai yhtään enemmän kohmelossa, olisin seuraavassa hetkessä jäänyt pyörän alle.
Hyvin nukuttujen päikkäreiden ansiosta satuin kuitenkin olemaan poikkeuksellisen skarppi kärppä. Loikkasin tienpenkalle, ennen kuin siksak-kuviota asfaltin pintaan fillaroiva mimmi ehti ajautua törmäyskurssille tai edes huomata minua.
Ja tiedättekö? Hän ei huomannut minua. Katsoin taakseni ja siellä se sokkona hinkkasi menemään – katse tiukasti älyluurissa kiinni.
Voi olla, että neiti luki esimerkiksi e-kirjaa. Tai ehkä hän pänttäsi läksyjä, varasi viime hetken äkkilähtöä tai katsoi Oodi Rovaniemelle -videoteosta. Matka saattoi taittua myös yleishyödyllisten verkkosisältöjen parissa tai kukaties tulilla oli elämää ja kuolemaa tärkeämpi sometussessio taikka vuosisadan selfie. Ehkä siinä tosiaan oli tekeillä jotain maailman tärkeintä. Oli mitä oli. Olennaista ei ole mitä, vaan milloin. Pyöräretki oli sille kaikelle väärä hetki.
Wikipediasta löytyy pitkä lista tilastoiduista selfieonnettomuuksista ja -kuolemista. Tänä vuonna omakuvien alttarilla on uhrattu 15 henkeä ja viime vuonna 37.
Onnettomuustilastot noudattavat yhtä kurjaa kaavaa. Vuonna 2014, jota vähän irvokkaasti kutsuttiin myös selfie-vuodeksi, loukkaantui kaikkiaan 33 000 ihmistä selfieiden tähden. Voi vain arvailla millaisissa lukemissa liikuttaisiin, jos selfieiden lisäksi kaikki sometukseen ja älyluurien kanssa koheltamiseen liittyvät läheltä piti -tilanteet, onnettomuudet ja kuolemat tilastoitaisiin.
Ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen olento ja eskapisti. Kautta aikain lajimme on hakenut sekä kontaktia kanssaihmisiin, että pakopaikkoja todellisuudesta. Se on järkeenkäypää ja selittää myös somen suosiota digiajan yhtenä ilmentymänä. Niin ollen olisi kohtuutonta osoittaa syyttävä sormi somea kohti.
Katse peiliin: eikö homma sinustakin mene kohtuuttomaksi siinä vaiheessa kun sometilejä aletaan päivittää missä ja milloin tahansa ajasta ja paikasta ja kanssaihmisistä piittaamatta – vaikka sitten pyörän selästä käsin?
Palataan vielä pyöräilijäkeissiin. Ei se nähkääs siihen jäänyt. Olin hädin tuskin ehtinyt toipua yhden kuolemanvaaratilanteen nostattamista sydämentykytyksistä, kun jo ajauduin uuteen vastaavaan ja olin taas jäädä jonkun alle Rovaniemen keskustassa.
Mutta nyt pyörän sijaan vastassa oli auto. Lisäksi roolijako kääntyi nurin. Vähältä piti, etten tietä ylittäessäni menettänyt henkeäni, kun sometin samalla niin vimmatusti.