Kymmenen vuotta sitten istuin tuoreena rovaniemeläisenä ylioppilasteatterissa katsomassa näytelmää, jonka nimeä en muista.
Mutta sen muistan, kuinka näytelmän esiintyjistä nousi esiin muutama, jotka eivät olleet mitä tahansa hahmoja, vaan elävän kaupunkikulttuurin sekä iloisen ja ennakkoluulottoman yrittäjyyden tienraivaajia ja suunnannäyttäjiä.
Kun valmiita esiintymistiloja ei ollut, he pykäsivät puitteet kierrätysmateriaaleista parkkihallin katolle ja käsittelivät esityksessään kerralla koko Raamatun.