“Saanko lukea vielä yhden luvun?”
Peitonmutkasta pilkistää pörröinen pää ja palanen värikästä kirjankantta. Kello käy iltakymmentä.
”Saat lukea vielä vartin, sitten nukkumaan.”
Olen käynyt tämän saman keskustelun kuluvana kesänä miltei joka ilta, sillä tulevaa tokaluokkalaista on purrut lukukärpänen. ”Luenkohan minä jo liiankin paljon?” hän pohti muuan päivä. Vakuutin, että niin kauan kuin ehdit lukemisen lisäksi leikkiä, juosta, pomppia, kiipeillä, uida, pyöräillä ja nukkua, et lue yhtään liikaa.