Korvien välissä oli tungosta, mutta samanaikaisesti kallo kumisi tyhjyyttään. Aamuyöt menivät seuraavaa päivää murehtien. Liesi unohtui päälle ja avaimet kotiin. Kuvittelinko, vai muljahteliko rinnassani oudosti?

Oliko tämä sitä surullisen yleistä stressiä? Ei kai minulla, joka paasaan ihmisille työkseni töissä jaksamisesta ja stressinhallinnasta. Nyt äkkiä hoitoon!