Ko­lum­ni: Laa­ja­kais­ta laulaa ja tai­vaal­la loistaa kuu

Näpytän tietokonetta Äkäslompolossa 1950-luvun hirsimökissä. Pakkanen paukkuu nurkissa ja bitit virtaavat kännykän kautta taivaalle. Sisälle lämpöä sai ennen puukamiinoista, mutta sittemmin tännekin on tietysti vedetty sähköt.

Vanhahtavissa oloissa suhde teknologiaan muuttuu arvostavaksi. Nähtiinkö siinä ennen muutenkin enemmän lupauksia ja myönteisyyttä kuin nyt? Ainakin monissa vanhoissa iskelmärallatuksissa laitteet synnyttivät mielihyvää ja jopa edistivät ihmisten välisiä suhteita.

"Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu", lauloi Katri Helena lohduttaen maantietä tarpovaa kulkijapoikaa. Lentävän Kalakukon sanoista tulee melkein tippa silmään. "Tunnelma olj siellä lupsakka heti", toisin kuin yleensä nykyisissä Pendolinoissa. Ja jos ei ollut lupsakkaa, niin ratkaisun kertoi Linjuripolkka: "Rakkaus jättää ja lempikin pettää, linjuriauto vaan hylkää ei kettään."

Nykyään on paljon arjen teknologiaa, joka tekee yhteydenpidon helpoksi, mutta suhtaudummeko siihen tunteettomasti? Voisiko Pendolinolle tehdä laulun? Vaikka uudet linja-autot ovat vanhojakin parempia, on niiden luotettavuudelle sävelletty vain harvoja oodeja.

Internetille tehtyä ylistyslauluakaan ei heti tule mieleen, vaikka sen jos minkä piti olla ihmisten yhdistäjä. Pikemminkin päinvastoin. "Sinä munapää et voi ymmärtää … sillä kun me erottiin, sä panit minut nettiin", laulaa Jenni Vartiainen hitissään Nettiin. "Sä lakaisit minut maton alle, nyt selaan nettiä yksinään", alkaa Dingon single Facebookissa.

Laitteet voivat olla lauluissa esillä statussymboleina kuten esimerkiksi Cheekillä tai ironisen etäännytyksen välineenä kuten Anssi Kelan hitissä Mikan faijan BMW, mutta harvemmin ystävänä tai ihmisiä yhdistävänä tekijänä.

Jos tämä muutos on todellinen, niin mistä se kertoo? Onko tekniikka niin tuttua ettei siitä enää viehäty? En usko tähän, sillä ihmiset ovat aina käyttäneet kaikenlaisia laitteita, eikä juuri minään aikana ole vaahdottu yhtä paljon kuin nyt uusien vempaimien maailmaa mullistavasta merkityksestä.

Ovatko juuri yliampuvat mainospuheet vieneet uskottavuuden tarinoilta, joissa tuotteita kehutaan muka vilpittömästi? Tässä voisi olla perää. Kun kuuntelemme mainostajia kyynisen tietoisina siitä, että sanojen takana ei ole kiinnostus meihin vaan rahoihimme, suhtaudumme kyynisen välineellisesti myös mainostettaviin tuotteisiin.

Vai ovatko laitteet tehneet jotain ihmisille? Onko meistä tullut munapäitä, jotka suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa ja siksi myös laitteisiin, joilla yhteyksiä pidetään? Netti on valtava vihan näyttämö, vaikka se luo myös uudenlaisia siteitä ihmisten välille.

Niitä jälkimmäisiä puhelinvalmistaja Nokia tavoitteli vielä suuruutensa aikoina sloganillaan "Connecting People": kännyköiden ei ollut tarkoitus yhdistää puheluita vaan ihmisiä.

Petri Koikkalainen

Kirjoittaja on rovaniemeläinen politiikan tutkija
Ilmoita asiavirheestä